Kuperkeikka

Oliko kivaa?

2010-12-22T10:36:00.000-08:00

Tässä vaiheessa sitä huomaa, että tuo oli upeaa eikä homma ole tuossa muodossa toistettavissa. Mitähän seuraavaksi?

Maailmaistunut maailma

2010-10-28T01:26:00.000-07:00

Puhetta yksiyhtyvästä maailmasta riittää, mutta miten se näkyy kilpapurjehdus-skenessä? Kansainvälisiä purjehdusprojekteja on Suomesta riittänyt ja niittänyt. Joskus meillä oli jopa kotimaisin voimin pyöriviä Whitbread projekteja. Aika hyvin maalta, joka vastaa markkina-alueena Hampurin kaupunkia.

Liikkuminen paikasta toiseen on osa maailmaistumista - oikeastaan sen ensimmäinen ilmenemismuoto ja liikkuminen aikana ennen konevoimaa tapahtui purjein. Näin ollen purjehtiminen on maailmaistumisen ensimmäinen voima. Kilpailumuotona lajin alkuperä juontaa juurensa kanainvälisesti tietoiseen yläluokkaan. Maailman vanhin kansainvälinen urheilupokaali Americas Cup on tästä oiva esimerkki. Pioneeri meininkiä siis.

Olympialuokat on oma juttunsa. Tätä varten jokainen kansakunta on bygannut omat kasvatusohjelmansa sekä tuki- ja valmennusrakenteensa. Ammattilaisten ja riippumattomien amatöörien suosimat kilpailumuodot elävät omaa elämäänsä olympialuokkien ulkopuolella. Oma seurantaperspektiivi näihin rajoittuu 80-luvun ”tonnareihin” ja Whitbreadiin, mutta hyvä niinkin. Väitän, että tässä kohtaa preesens tekee ison eron 80-lukuun. Tästä evidenssinä menneen kesän Kuperkeikan rakenne.

Kuperkeikkaa miettiessä oli tiedossa, että osallistuvan joukon elämäntilanne ei keskimäärin tukisi eksessiivistä harjoittelua, kilpailemista, taloudellista panosta tai muuta säätämistä. Kilpapurjehdus jäisi joka tapauksessa vähäiseksi, vaikka se tapahtuisi kotimaassa. Vaikka panos olisi ohut, kansainvälinen kilpaileminen kiinnosti. Maailmaistumisen nykyinen ykkösajuri; teknologia ja sen tuomat viestimis- ja tiedonhankintamahdollisuudet avasi sauman. Äkkiä selvisi, että asiallinen vene olisi vuokrattavana, kilpailukykyiset purjeet saatavilla ja matkustaminen halpaa ja helppoa. Miehet Suomesta, purjeet Italiasta ja vene Espanjasta. Näistä valmistusaineista syntyi Kuperkeikka 2010. Väitän, että projektiin käytetty ajallinen ja taloudellinen panos oli mikroskooppinen, verrattuna saavutettuun kilpailukykyyn. Uskoakseni juuri maailmaistumisen myötävaikutuksella Riku Tapiolasta voi kohdata maailman vanhinta urheilupokaalia tavoitelleita ammattipurjehtijoita MM tason kekkereissä. Muutama vuosikymmen takaperin moinen vaati melkoista aktiivisuutta purjehduksen kaikilla eri osa-alueilla: varainhankinnasta verkostoitumiseen, projektin hallinnasta itse tekniseen purjehtimiseen. Onkohan laji epäelitistymässä?

Vaikka suhteellinen ajankäyttö oli niukaa, viimekesä oli kilpapurjehduksellisesti elämäni paras. Kilpapurjehduksen alalla maailmaistuminen on tällä hetkellä pienen purjehtijan puolella. "Maailma on mahdollisuuksien meri" -vai miten se meni?

Auts!

2010-09-22T23:43:00.000-07:00

Olikos Bribonin tarina tältä erää tässä.

Gadget Sport Final Cut - Velocitek ja vimppeli

2010-09-12T10:35:00.000-07:00

Huomasimme, että kolmen edellisen vuoden maailmanmestareiden veneistä ei löydy edes Windexiä. Vain kompassi on kyydissä. Suomalainen tykkää sähköpimpuloista, mutta huiput ei näy niitä arvostavan. Itse en usko, että vimppelin puuttuminen olisi statement. Se on koettu turhaksi ja siksi häiritseväksi elementiksi veneessä. Vaikuttaa siltä, että vakavasti kilpailukykyinen vauhti löytyy pelkästä perstuntumasta eli kokemuksesta, näkemyksestä, itsevarmuudesta ja tasapainoaistista.

Meillä kyydin sai Velocitek ja vimppeli. Gadgetit jäi pääosin hyödyntämättä. Velocitekin sinänsä käyttökelpoiselta tuntuva linjanmääritysominaisuus jäi pelkäksi "featureksi". Tämä ehkä siksi, että tarpeellisiin toimenpiteisiin ei ollut rutiinia, eikä ehkä aina aikaakaan. Heti tulee mieleen lähtö, jossa aivan hermeettinen positio Iberdrolan alapuolelta jätettiin käyttämättä BFD skagauksen nimissä. ...ja nappastiinhan me se BFD plakkariin heti regatan alkumetreillä. Mutta kummastahan olisi ollut suurempi apu: rutiinista vai työkaluista?

Disturbed

2010-08-30T14:32:00.000-07:00

Parissa lähdössä meillä oli veneen kaiteessa kiinni kamera, joka nappasi ensimmäiset 29 minuuttia lähdöstä. Yllä erään lähdön ylämerkki lähestymisineen. Kuvaa olisi voinut ottaa enemmänkin, mutta ei se tuolla jaksanut kiinnostaa. Kameran kanssa pulaaminen on kuitenkin yksi ylimääräinen asia agendalle, jota ei keskittymisen kannalta kaivata. Toisaalta tuntui höperöltä kantaa kilo kaupalla lasia veneeseen, jonka moottorin rikistä oli vedetty rälläkällä paloja pois, jotta mosalle määrätty minimipaino saavutettaisiin.

No tuli ainakin harjoiteltua häirittynä purjehtimista. 8 mm kiinteä kalansilmälinssi tekee sen, että kaikki etäisyydet vaikuttaa hirvittäviltä. Kurkatkaa veneen omaa spinnua tai vaikkapa keulamies Aleksia klipin loppupuolella. Kaveriin on alle 4 metrin etäisyys. Tosiasiassa tossa ollaan osumaetäisyyksillä usempaan kertaan. Baaralla crossaillaan styyran botskeja puolen metrin toleransseilla ja niin edelleen. Mahtuipa tuohonkin lähtöön yksi kunnon mälli. Ei ihme, että lopuksi vene meni päreiksi. Tästä myöhemmin lisää.

Speedy (ilman Mr. etuliitettä)

2010-08-09T23:31:00.000-07:00

Kuten on tullut jo moneen kertaan todettua, usko omaan venevauhtiin oli vahva ja on sitä edelleen. Tämä tuli käytännössä todettua Barcelonassa, Valenciassa ja Alicantessa. Uskoa vahvisti tilanteet, joissa tasavertaisissa head to head beateissä tai alamäissä ajoimme pakettiin fliitin tunnetusti kovimpia veneitä ja saimme näistä rantsussa henkilökohtaiset palautteet ja respectit. Alla anekdootti aiheesta:

En ole nähnyt sellaisten veneiden kuin Bribonin tai Modus Vivendin ottavan keneltäkään periä baaran halssilla. Ei, vaan kaverit vendaa todella lähelle styyran venettä, polttaa sen nopeasti pois leebow efektin voimin ja tekee taas omat päätökset. Tuplamaailmanmestari Modus Vivendi yritti tehdä tätä meille ”Aallon mitta” tyyppisissä olosuhteissa. Venda napsahti aallokon takia ehkä metrin liian kauas. Venda on pakko napsauttaa aallon väliin, tai ei tule mitään. Vene kiihtyi nopeasti, mutta jollain ilveellä pystyttiin kinnaamaan itsellemme metrin parin lisä tila ja perään polkemaan samaa tai jopa koiran kynnen verran parempaa tahtia, kuin Modus. Pienen jurskutuksen jälkeen tilanne oli selvä: Modus Vivendi locked.

Miten tollasella spiidillä ei sitten voiteta? Näissä geimeissä kellään ei ole mittavaa spiidietua. Jos jotain on, niin puhutaan alle veneenmitasta täyden kryssin aikana. Huippu vauhti takaa pääsylipun mukaan kisaan, mutta ei mitään muuta. Erään vanhan parran sutkautus: ”Jos sulla ei ole vauhtia, sulla ei ole mitään.” - pitää täysin paikkansa. Nyt kun kisasta puuttui tykinruoka niin about 60 nopeinta eli ~ 90% fleetistä oli melko tasavauhtista porukkaa. Kunnon eroja tuli ainoastaan, kun aallokko oli törkeä.

Tuo tasanopeuksinen läski ja vain noin 15 minuutia kestäneet ensimmäiset kryssit teki ylämerkin lähestymishommista aika saatanan vaikeita. Fliitti ei ehtinyt hajota ja tyypillisesti merkiä kierrettiin ainakin neljää eri kaistaa samaan aikaan. Tommonen purjemäärä tekee mm. tuulelle aivan fantastisia asiota, joita taitava porukka osaa hyödyntää. Tästä myöhemmin lisää.

Biznez

2010-08-05T06:23:00.000-07:00

Kyllä. Kilpapurjehdus on Espanjassa mittava toimiala. Tosin liiketoiminnan kannattavuudesta en tiedä. Itse en lähtisi tässä lajissa tavoittelemaan tuottoa sijoitetulle pääomalle. Toimialat joissa puuhaillaan isojen intohimojen ympärillä eivät yleensä ole omistajilleen kannattavia. Maailmassa isot latit tehdään myymällä kohtuuhintaisia asioita isoille massoille. Veneiden omistajat ovat toiminnassa jostakin muusta syystä, kuin tehdäkseen fyrkkaa.

Kilpapurjehduksella on iso joukko muita sidosryhmiä, jotka saavat toiminnasta selkeitä hyötyjä. Näitä ovat ainakin purjehtijat, veneklusteri, kilpapurjehdusta seuraava yleisö ja lopulta sponsorit. Kaikki saavat varsin käsitettäviä asioita, kun taas veneen omistajan hyödyt ovat vaikeammin hahmotettavissa. Tyypillisesti omistajat eivät itse purjehdi tai ainakaan aja venettään. (Ajatelkaapa jalkapallojoukkuetta, jossa omistajat itse vastaa myös pelaamisesta.) Omistaja laittaa latia pöytään ja kantaa riskit, kun purjehtijat nostavat liksaa ja hoitaa sen mukavimman puolen. Mikä siinä omistamisessa sitten viehättää?

Kilpapurren tai kilpapurjehdustallin omistaminen on isojen persoonien puuhaa. Toiset omistaa jalkapallojoukkueita ja toiset kilpapurjehdustiimejä. Molemmissa kysymys on pitkälti samasta asiasta: kilpailuvietistä ja intohimosta asiaan. Omistajuus on kaikkein suurinta sitoutumista. Välimerellä veneiden omistajat on arvostettuja ja tunnettuja persoonia. Vaikkapa Bribon nimiset TP52 ja Platu veneet omistavan Jose Cusin nimi mainitaan aina, kun veneistä kirjoitetaan jotakin. Maininta tulee muodossa: ”Itse kuningas Juan Carlos tapaa purjehtia kilpaa Jose Cusin Bribonin kyydissä.” – aika komeaa.

Kilpapurjehdusta ei toimi ilman omistajia. Uskon, että omistajuuden arvostuksessa meillä olisi paljon opittavaa Välimeren kansoilta, vaikka meillä kilpapurjehdus pyöriikin pitkälti lompsarahoituksella. Purjehtijoiden ja kilpailunjärjestäjien kannattaisi pitää huolta ainakin siitä, että omistajuus on mukavaa. Sanotaan vaikka niin, että hyvä tunnelma edistää investointeja ja päinvastoin.

Katso merta

2010-07-27T04:17:00.000-07:00

Mikä erotti voittajat muista?

Olosuhteet eivät tainneet olla Alicantelle - eikä muutenkaan Espanjan Välimeren puolelle - tyypilliset. Merituuli oli alkupäivinä gradienttituulen ja todella lämpimän veden heikentämää, ja tuuli tuli rata alueelle idästä Alicanten koilllispuolen niemen ympäri. Kenttä oli todella vaikeasti luettavissa!

Kreikkalaisten seilaaminen irti koko porukasta jo ekalla kryssillä usemmankin kerran kertoo heidän kyvystään lukea merta: nähdä tulevat shiftit ja etenkin tyhjät spotit. Hyviä startteja ja boatspeedeja oli muillakin, mutta kreikkalaisten toistuvat irtiotot useimmiten pin-end (=rannan puoli) starteilla olivat mykistäviä!

/O

Reflektointia osa 1.

2010-07-26T10:58:00.001-07:00

Maailmanmestaruus voitetaan kääntämällä vaikeudet voitoiksi.

Ajot on nyt ajettu ja loppusijoitus on 29. Tähän on oltava erittäin tyytyväinen. Taso on hyvin erilainen, kuin mihin on Itämerellä saanut tottua. Osallistuvan jengin purjehdus CV:t ovat kerrassaan naurettavia. Kenen tahansa aiemmista seikkailuista juttelee, niin omat jutut tekee mieli jättää kertomatta.

Luokalle elintärkeiden ammattilaisten tekemiset tuntuu luonnollisen kaukaisilta, mutta meilläpä ei brygalla stondaa TV:stä tuttuja TP52:sia, vanhoja, uusia tai uusittuja Volvo Ocean Race veneitä ja muita sellaisia. Tuolla se on osa purjehtijan elämää. Mukana olevilla amatööreilläkin on takanaan ihan oikea purjehdusura - kuten vaikka maailmanmestaruus siitä ja tästä luokasta. Kulkemalla korvat höröllä huomasin, että messissä on silmiin pistävän paljon purjehtijoita, joilla on merkittävää menestystä monirunkopuolella. Ymmärrän tämän niin, että välimerellä asiat eivät ole niin kaksijakoisia. ”Purjehtija” on yksi käsite, kaikkea on osattava ja substanssi ratkaisee. Välimeren ja Itämeren purjehdus-skenen kykyisyyserosta kertoo se, että tämän vuoden Itämeren Grade 1. eventin: Kieler Wochen voittaja ei Alicantessa mahtunut kahdenkympin sakkiin, vaikka Itämeren nopeimman veneen tittelin pitikin. Tosin tämä sillä varauksella, että Flexiä ei lasketa. Ei lasketa siksi, että tiimi ei ole käynyt Itämerellä vuosiin.

Itse regatasta: Regatta alkoi onnettomasti ja jouduimme käyttämään poisheitot heti. Tämä tarkoitti sitä, että strategiaa oli muutettava kesken eventin. Käytännössä lähdimme toisesta rivistä kolmena viidestä regattapäivästä. Tämä siksi, että iso osa läskistä on starteissa yli aina. Ensimmäisen rivin paikka tarkoittaa siis käytännössä varastamista. Jokaisen lähdön jälkeen pidetään arvonta. Arvonnan tulos ilmaisee sen, mitkä kaikki veneet on lähdön hetkellä nähty. Nyt, kun meillä ei ollut poisheittojen luomaa luksusta, ei voitu tohon bingoon osallistua. Kynnystä nosti se tosiseikka, että vain pari lähtöä saatiin liikkeelle ilman mustaa lippua. Oli pakko välttää isot taktiikkavirheet, OCS, BFD ja DSQ ja tämä maksoi paljon. Varastaa ei voinut, merkeillä ei uskaltanut pitää kunnolla kiinni oikeuksistaan (eli ajaa päin) ja kosketuksen sattuessa, piti pyöriä rangaistuskierrokset (mitä kukaan - siis KUKAAN muu ei tehnyt). ”Oh my god” – korttikin pysyi laatikossa (epäonnistuneen lähdön jälkeen täysin poikkeuksellisen taktiikan valitseminen). Näin edellytykset isoihin yksittäisiin onnistumisiin oli aika vähäiset.

Nöyrällä, riskittömällä ja konservatiivisella purjehduksella naputettiin kuitenkin tasaisesti puolenvälin paremmalle puolelle. Kun olosuhteet sattuivat kohdalleen, päästiin noilla keinoilla jo ”kahdenkympin” sakkiin. Riskiä ottamalla tulos olisi voinut olla erilainen, mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä. Yksi täyspistemäärä olisi pudottanut meidät sellaisille sijoille, jotka ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tavoite oli Gold fleet, eli puolen välin parempi puoli ja tällä keinolla se saavutettiin. Taaksekin jäi väkeä, joka on tottunut hieman erilaiseen tulostasoon, olihan joukossa mm. mentorimme Alberto. A-Cat fanina oli mukava piestä ko. luokan muutaman vuoden takainen maailmanmestari.

Otsikko lupaa lisää reflektointia ja sitä on luvassa. Aiheina saattaa olla dumaripeli, ison fliitin valtava ero muutaman kymmenen veneen fliittiin, purjehduskenen ilmentymät, pohjan peseminen, veneen vuokraaminen ynnä muu sellainen. Fiiliksen mukaan, mutta toivoakkin saa.

Aallon pituus

2010-07-23T14:40:00.000-07:00

Tänään tuuli nousi ja se sopi meille. Vikassa lähdössä saatiin jo oikeen kakkonen keulalle. Rata-alue on niin matala, että siellä näkyy pohja. Tästä syystä syntynyt aallokko oli erittäin kiintoisa. Tuuli nousi ehkäpä 18 solmuun, mutta aallot olivat lyhyitä, nousivat taivaisiin ja etenivät kovaa. Ylämäki oli melkosta paukutusta ja alamäessä mega-aallon siksakkiin ajelu innosti. Pitämällä aallto pitkään sijoja ropisi, että soi. Varovaiset startit ja konservatiivinen ajo toi sijat 27, 15 ja 28. Bon. Vauhti oli erinomainen. Päivän saldoa alensi rankkari ja muutama muu erhe. Kiirettä pukkaa, joten myöhemmin lisää.

Kova laji

2010-07-22T13:00:00.000-07:00

Eilinen päivä oli yksi raskaimmista koskaan. Tällä kertaa oli meidän keli ja kaikki tähtimerkit oli kohdallaan. Tuuli huiteli 10 solmun paremmalla puolella. Vauhtikin todettiin varsin kilpailukykyiseksi kaikkia ympäröiviä veneitä vastaan, ehkä Iberdrolaa lukuun ottamatta. Jostain syystä laidat ei vaan osuneet kohdalleen ja merkeillä osallistuimme erittäin kalliisiin päinajotalkoisiin.

Keskimäärin ajaminen on täällä todella sikaa. Pahimmat siat saavat sikailustaan aivan suhteetonta etua. Esim. kääntämällä ylämerkin juuresta väkisin parin pusun saattelemana saattaa saada vaikkapa 15 venettä. Tunnelma on ristiriitainen. Yhdestä julmasta tahallisesta päin ajosta protestoimme, mutta vastoin odotuksia jouduimme itse hylätyksi. Meillä oli peitto josta ei jäänyt epäselvää edes protestihuoneessa, mutta emme kuulemma kääntäneet venettä riittävän nopeasti merkin ympäri. Tähän liittyen meiltä ei mitään kysytty, mutta pikkusen vaikea kääntää tanakasti, kun isopujeen puomi on naapuriveneen sisällä ja kyljet hakkaa toisiinsa. ”Tangled” olisi se oikea sana kuvaamaan tilannetta. Tästä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: Jury ei kannusta protestointiin. Päätettiin jättää uudelleen avaamatta, notta ei menis koko fokus omissa ulosteissa pyörimiseen.

Tänäänkin oli haasteita. Eilen meni erittäin myöhään ja sitä seurannut vitutation haittasi unen saantia. Syöminenkin jäi huonolle hoidolle. Asiaa ei helpottanut järjettömän hankala keli. Startit natsasi, mutta laidat ei. Tulos oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä damage control: Sijat 33. ja 29. Vaikeuksista huolimatta pystyimme pitämään paketin kasassa. Nyt alla on yksi BFD ja DSQ, joten poisheitot meni siihen. Päivän tulos pitää meidät pelissä mukana. Nyt ruokaa ja unta palloon, jotta ajatus kulkisi huomenna.

Black Flag

2010-07-20T10:40:00.000-07:00

Tuli sitten nappastua tähän regatan alkuun musta lippu. Vitsi, että harmittaa. Tiukallahan se oli, mutta varastaminen ei käynyt mielessä. Veneitä oli linjalla, kuin sopuleita alennusmyynneissä. En kokenut, että oltaisiin oltu jotenkin nokka sopulilauman etupuolella, mutta minkäs teet. Ilmoitustaulu tietää paremmin.

Päivä oli muutenkin karmea. Tuulta on mielestäni liian vähän siihen, että tämän tyyppistä fliittiä voitaisiin ajattaa mielekkäästi. Radan keskivaiheilla ei yksinkertaisesti voi purjehtia, vaikka olisit kärkikuvioissa. Tuuli nousee irti vedestä purjemäärästä johtuen ja tekee rata-alueelle salmiakin muotoisen kuvion, joka pakottaa kaikki reunoille. Kisan edetessä ja fliitin hajotessa ennalta arvaamattomia tyhjiä kohtia riittää. Veden pinnastakaan ei näe mitään. Jokapaikassa on choppia, vaikka ei tuule yhtään. Homman vaikeuden huomaa siitä, että rokkitähdetkin on jäässä. Hassua on, että ilman ympäröivää fliittiä tuuli riittäisi mainiosti. Fliitti.

Tänään ajettiin kaksi lähtöä. Nämä lähdöt olisi tarjonnut meille kaikesta huolimatta asiallisen avauksen regattaan ilman mustaa lippua. Ensimmäinen meni fliitin puolivälin paikkeille ja toinen parhaaseen kolmannekseen. BFD tuli tietenkin toisesta lähdöstä – näin vaikka juuri tämä lähtö ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Meidän kannalta asialliset lähdöt pantiin aina kesken. Arpaonni osui radalla meille vähemmän huonosti, kuin jollekkin muille. Välillä taakse jäi pino rokkitähtiä, mm. koko Motefuscon liiga mukaan lukien koko loftin isäntä. Vaikeeta on ja tulee olemaan. Hankalien olosuhteiden lisäksi tänä vuonna kisasta puuttuu kokonaan se tavan tykinruoka.

Tune up

2010-07-19T23:33:00.000-07:00

Eilen vetästiin lämmittelykisa. Tuli hieman kiire - 5 sekunttia ennen paukkua vedeltiin vielä spinaakkerilla linjan väärällä puolella. Edeltääneestä voitte päätellä, että startti oli erittäin heikko. Jib drop linjan alla ja matkaan. Kisa oli muutenkin mahdoton: Näihin hommiin liian kevyt tuuli jätti tulematta mistä suunnasta tahansa. Kun veneitä on tarpeeksi ja tuuli riittävän heikko, niin se vähäinenkin tuuli ikään kuin irtoaa veden pinnasta purjeiden aiheuttaman dragin takia ja vain fliitin reunoilla voi edetä.

Tänään kisataan oikeasti. Pahoin pelkään, että edessä on aika kevyt tuulinen regatta. Tämä on sikäli haaste, että toistaiseksi emme ole keränneet positiivia kokemuksia 8-10 kn tyyppisistä olosuhteista tämän tasoisissa karkeloissa. Yli 12 knotsin hommissa omaan kyytiin voi jo täälläkin luottaa. Katsotaan miksi kissa nahan repii.

The place to be

2010-07-18T12:31:00.000-07:00

14 tunnin matkustamisen jälkeen päästiin Alicanteen. Onneksi Aleksi ja Otso oli jo täällä. Pikakelauksella sain sellainen vaikutelman, että tämä on juuri se mesta, missä nyt pitääkin olla. Porukka väsäilee touhukkaina veneitään. Puitteet ovat kunnossa. Meidän mittaukset jäi vielä kesken ja huomenna iltapäivällä on tune up race. Mittausoffiisi aukeaa taas huomenna klo 9.00. Tulee puuhakasta.

It´s a very technical boat

2010-07-16T14:31:00.000-07:00

Yllä oleva otsikko on lause, jota kuulee toisteltavan, kun purjehtijat keskustelevat Platusta luokkana. ”Technical” ei viittaa tässä yhteydessä monimutkaiseen rakenteeseen vaan kulkineen kilpapurjehduksellisiin ominaisuuksiin. Suomenkielinen vastapari voisi olla ”hankala”. Hankalan veneestä tekee mitätön alkujäykkyys, suhteellisesti ankara miehistöpaino, leveä kansi, kapea ja korkea fokka, lyhyt vesilinja, jonkun mielestä pienehkö peräsin, monipuolinen riki, pitkältä puomilta ajettava spinaakkeri ja pienen koon tuoma kriittisyys.

Teknisen luonteensa vuoksi Platu vaatii viisi taidoiltaan tasavahvaa kilpapurjehtijaa. Espanjalaisille tämä sopii. Maassa on isojoukko ammattimaisia kilpapurjehtijoita, joiden on pidettävä kätensä kiireisinä jatkuvasti, mutta miten on muualla? Pieni vene, joka ei meinaa luikahtaa asiallista satsia ilman viittä asialleen omistautunutta purjehtijaa on haaste lajissa, jossa kärsitään kroonisesta miehistöpulasta. Toisaalta vene todella palkitsee purjehtijansa, kun homma alkaa luistamaan: osaava jengi tanssittaa venettä miten tahtoo vaikka ilman peräsintä. Juuri edellä kuvatut ominaisuudet lienevät Platun nousu ja tuho. Nimittäin juuri purjehtijathan ovat tehneet luokasta hurjan tai luopuneet koko vehkeestä. Valmistajatyyppistä markkinointiahan tässä luokassa ei ole, päinvastoin: Veneen tuotanto yritettiin joskus lopettaa. Kuulin, että espanjalaiset diilerit estivät sen. Nykyisin venettä tekee useampi valmistaja.

Osumia

2010-07-06T00:16:00.001-07:00

Regatoissa kuvauspuoli on ollut kunnossa. Ribissä sulkimen tahtia on naputtanut mm. Jesus Renedo. Kuvia plaraillessani olen huomannut, että menestyksemme on lisännyt meistä julkaistuja osumia vain välillisesti. Ainakin Jesus on kyllä napsinut meistä kuvia, mutta regatan kuvasetteihin ne eivät päädy ja tämä on minusta oikein.

Pari välillistä osumaa Espanjan Platu -liiton www.platu25.net galleriasivuilta:

Ylllä Kuperkeikka vetää jibsetin levittäjältä.

Ensimmäinen vene kuvassa. Näyttäisi olevan normi nosto valmisteilla.

Alamerkki: Kuperkeikka baaran halssilla edessä.

Julkaistavissa kuvissa kamera rakastaa kuuluisia veneitä ja sponsoreiden tarroja. Tyhjiä veneitä ei juuri esitellä muuten kuin taustoina tai tilanteessa muutaman kuuluisan veneen kanssa. Kyseessä ei ole syrjintä, ei sinne päinkään. Espanjassa purjehdus ei toimi ilman sponsoreita. Jätkät ovat ammattilaisia ja elättävät perheensä tästä hommasta, vaikka Platu –luokan kisoista kaikki ammattilaiset eivät varmasti palkkaa saakaan. Heille kyseessä on ammattitaitoa ylläpitävä toiminta. Koko lajin sponsorivetovoiman kannalta on negatiivista esitellä veneitä, joilla ei ole rahoittajaa. Telefonicalle tai espanjalaisyleisölle ei ole erityisen kiitollista esitellä kuvaa, jossa Movistarin pojat mittelevät tuntemattoman valkoisen ulkomaalaisveneen kanssa. Tarinoiden pitää olla tunnettuja ja tunnetuksi tarinan tekee tunnistettava vene, näyttävä sponsori ja kuuluisat purjehtijat. Yksi tärkeä osa kilpapurjehdustoimialaosaamista on, että järjestäjät osaavat julkaista sellaiset kuvasetit, jotka näyttävät lajin sellaisessa valossa, että se kiinnostaa muitakin kuin kisaan osallistunutta ulkomaalaisvenekuntaa.

It´s very easy to get sponsors

2010-07-04T11:36:00.000-07:00

Kisat on nyt tällä erää seilattu ja loppusijoitus on kuusi. Regatan päätöspäivänä tuuli ei enää herännyt ja edellispäivän tulokset jäi voimaan. Sija kuusi on se mitä ansaittiin ja olemme tähän valtavan tyytyväisiä, ehkä jopa yllättyneitä. Ei voi sanoa, että kaikki olis mennyt putkeen ja, että olisi nautittu onnen kantamoisten summasta, koska näin asia ei ole. Tämä on nyt se, mitä nyt pystymme konsistentisti tekemään. Valenciassa pystyimme konsolidoimaan keräämämme opin ja puristamaan se tulokseksi. Pienten erheiden hinta pystyttiin minimoimaan, onnistumiset saatiin hyödynnettyä ja kaksintaistelut käännettiin voitoiksi. Muuten seilattiin tasaisen tappavasti. Tuntuu, että valmiudet Alicanteen on nyt merkittävästi paremmat, kuin hetki sitten.

Paikalliset ovat varsin tietoisia omasta tasostaan ja tämä oli selkeästi kova juttu. Nyt laiturita alko löytymään juttukavereita ja selkään taputtelijoita, kun tähän asti olimme pelkkiä avaruusolioita. Mundomarinon Alvaro de Haro, jolta veneen vuokrasimme referoi tilannetta jotekin näin: ” Media on nyt kiinnostunut teistä. Teidän pitää hankkia sponsori. Espanjassa todella tärkeät purjehtijat purjehtivat Platu luokassa. On todella helppoa saada sponsoreita, kun tulee tuollaisia hyviä sijoituksia.” Kohautin olkapäitäni ja jätin korjaamatta, että suomalaisittain asia ei ole aivan noin. Meillä sama pätee ehkä keihäänheittossa.

XII Tropheo S.M La Reina

2010-07-04T00:18:00.000-07:00

Meneillään on siis kuningattaren palkinto tai jotakin sinneppäin. Jos täällä pääsee pokkaamaan niin tällä kertaa ei kumaretakkaan järjestäjille vaan Espanjan Kuningattarelle. Nice.

Eilisen päivän rasitukset tuli todettua. Asiaa ei helpottanut kilpailua edeltänyt parin päivän raju vatsatauti. Kilpaileminen sujui - underwater spedeshow pelasti. Tässähän rupeaa tottumaan tähän rymistelyyn. Eilen tujautettiin muistutukseksi pari pientä pusua, joista toinen vuokralle antajamme Alvaron veneeseen. Ehkä ne sitten enskerralla nostaa linjalla ;) Maine on rakennettava ennen Alicantea. Tilanteiden piukkuudesta kertoo se, että ylämerkin vendatilanteessa kopattiin Servimilin Windex beesiin omalla topillamme. Itse en tätä edes huomannut, mutta pakko kai se on uskoa, kun kaveri tuli laiturilla kyselemään korvausta ja osoitteli vääntynyttä vimppeliään. Ammattimies: Samalla saatiin talveksi kutsu sparrailemaan Marbellalle.

Taso on kova, mutta ei samalla tavalla älytön, kun se Barcelonassa oli. Mukana on myös ”ei ammattilaisia” ja jokunen vetomies on noissa isoissa kiuluissa, kuten vaikka Revoltosan puikkomies, joka ilmeisesti on isommassa veneessä koestuksessa VOR kandidaatiksi. Hyvin oli vetänyt - lähes pelkkiä nauloja. Kohta painutaan taas vesille!

Hyvä pössis

2010-07-03T13:23:00.000-07:00

Erittäin raskas päivä. Tuulen odottelua erittäin kuumissa olosuhteissa ja perään 5 lähtöä, joista ensimmäinen epäonneksemme keskeytettiin alamerkillä. Kukaan ei ymmärtänyt miksi. Oltiin TOP 3:n veneen joukossa. Hieno päivä, ollaan kuudentena ja Espanja voittaa. Myöhemmin lisää.

http://www.trofeoreina.es/resultados/2/overall_PLATU.html

Luna Rossa House

2010-06-30T13:03:00.000-07:00

Prada on tehnyt Valencian Americas Cup satamaan kivan talon. Pytingin seinien pintamateriaalit on tehty Luna Rossan 32nd AC veneen purjeista - niitähän riittää. Todella tyylikäs kierrätyshenkinen talo sopii AC satamaan, kuin nakotettu. Trimmilangat vaan heiluvat seinillä. Taustalla loimittava BMW-Oraclen rakennus muistuttaa nimensä mukaisesti autotallin ja innopolin risteytystä. Nimi on kirous, vai miten se meni.

Ainiin ja olihan täällä näitä vehkeitäkin. Vaikuttaa siltä, että moni "kolme kolmosesta" pois jäänyt tiimi skujailee TP52:sella, Hyvä, että W/L jaksaa kiinnostaa. Mitähän seuraavaksi?

Iso Peto

2010-06-30T05:31:00.000-07:00

Aletaan olla aloillaan Valenciassa ja kohta alkaa veneen virittely. Ensivaikutelman perusteella paikka sopii hyvin vaikkapa yli-Elvisten loppusijoituspaikaksi. Kylään on satsattu paljon ja tyyli on vinkeä. Yllä haukkapalaa kaipaava iso peto on paikallinen oopperatalo. Itse rakennus ja sitä ympäröivät ihmeet vaihtavat vaikutelmaa katsojan sijainnin ja mielikuvituksen mukana. Mainiota.

Mainio on myös vuokra-asuntojen taso. Tämä flatti sopisi parhaiten tuoreen pariskunnan kahdenkeskisiin hetkiin, mutta kyllä se välttää viidelle uroksellekin. Ilmastoidussa penthousessa on mm. vesiputous-suihku ja wc pönttö sängyn vieressä. Pikantin lisämausteen tuo erillinen prisenssasänkyhuone. Tällä tarkoitan huonetta, jonka keskellä on hörselöverhoilla varustettu parisänky. Parvekkeelta näkyy erittäin pitkiä hiilikuitumastoja ja forkkiskatsomoita. Takana siintää meri.

Ylämerkki

2010-06-29T10:12:00.000-07:00

Todistetusti päästiin ainakin kerran ylämerkille ilman merkittäviä tappiota. Team Kuperkeikka on kuvan oikeaan reunaan vendaava vene, jossa on mustat purjeet.

Da Power

2010-06-29T10:04:00.000-07:00

Ohessa on kaivonkansia Valencian kaduilta. Näyttävät jotenkin tutuilta… Ai mutta hep! Nuohan ovat niitä purjehdustiimejä joita vastaan seilaamme ja eikös ainakin noilla tiimeillä ollut niitä isompia ja arvokkaampia rakennesääntöprojekteja. Mitähän ne kaivon kansissa tekee?

Kaivonkansien osumatarkkuus purjehdustiimeihin on hämmästyttävä. Taitaa olla niin, että ko yritykset pitävät yllä paikallisen sulaton lisäksi Välimeren purjehdus-skeneä. Ei ehkä ole täysin sattumaa, että juuri nuo yhtiöt ovat kaivonkansien lisäksi mukana mittavassa kilpapurjehdustoiminnassa. En juuri tunne yhtiöiden toimialoja, mutta kaivojen kannet viittaavat siihen, että ovat jotenkin mukana yhteiskunnan infrastruktuurissa. Jos en aivan väärin arvaa, niin ovat jossakin vaiheessa yksityistettyjä valtionyhtiöitä. Olisiko niin, että yhteiskunnalle infraa tuottavat entiset valtionyhtiöt eivät elä normikilpailutilanteessa ja tauhkaa riittää vähän muuhunkin, kuin elossapysymiseen ja hyvä niin. Jos tästä haluaa oppia jotakin, niin etsikääpä niitä sponsoreita jostakin muualta, kuin vapaan markkinatalouden paineen alla pinnistelevistä yhtiöistä. Koittakaa vaikkapa Fortumia tai YTV:tä.

Barcelona We Love You!

2010-06-28T01:29:00.000-07:00

Vikan päivän saldoksi jäi OCS ja 16 eli tuloksellisesti päivä ei tosiaan tyydyttänyt. OCS tuli otettua turhaan sillä alla oli tilaa mutta luultiin, että ei myös linjaan on vielä matkaa. Homma oli varmasti senteistä kiinni. Vimonen lähtö typistyi ylämerkkivirheeseen. Koko fliitti tuli mestoille yhtäaikaa ja meille käteen jäi lyhyempi tikku. Oma syy.

Päivä ei kuitenkaan ollut missään nimessä epäonnistunut. Testailimme kaikenlaista. Päivän ensimmäisessä lähdössä oli seuraavat lähtökohdat: 1. Aivan kaikki haluaa oikealle. 2. Veneen päällä oli noin 10% etu. Kokeilimme seuraavanlaista strategiaa: Lähdetään pakan alta kovaa, ei siis veneen päästä. Uskomuksen mukaan veneen päästä lähtenyt pakka painuu saman tien baaralle ja pääsemme oikealle vapaissa ja melkein heti lähdön jälkeen. Kovavauhtinen lähtö ja vapaat tuulet tuo syö sen edun, mitä veneen pää antaa, mutta riski taso on paljon pienempi. Osa jää pyörimään ulosteisiin, koska veneen pää tuntuu niin pakottavalta. OCS:stä huolimatta ajettiin testiksi strategia läpi ja voi fiude, että se toimi hyvi. Ylämerkki rundattiin top vitosessa. Tämän jälkeen ajettiin itsemme tahallaan vaikeisiin paikkoihin, mutta vältettiin pilaamasta muiden kisaa.

Toisessa lähdössä toistettiin strategia. Lähtö oli nappi. Hetken päästä krossattiin fleetin huippuveneet baaralla. Pöperöksi homma meni siinä vaiheessa, kun ajauduttiin sämpylään kahden Movistarin väliin. Bribonin ja Anton Pazin Villagarcian. Anton vendas alle ja höyläs eteen leebow efectin voimin. Kinnata ei voinut, kun yläpuolella paineli Bribon. Tästä vendaflipperi ja perään major fuck up ylämerkki. Thats was it.

Mutta voi fiude, että tää on kivaa. Nämä jätkät on maailman huippuja tässä ja monessa muussa luokassa. Sen lisäksi, että kavereilla pöyrii tuhat ammattiprojektia, niin nämä kundit on hinannut Platuilla toisiaan vastaan koko talven. Espnajassa Platut on selvästi se juttu jossa protiimit kohtaa säännöllisesti tasapäisellä kalustolla. Me seilattiin viimeksi Punta Alassa, ja olemme totaalisen amatöörejä. Uskon, että tämä fliitin keskimääräinen taso on kovempi, kuin mitä Punta Alan Gold fleet. Tämä siksi, että nyt mukana on about TOP20 venettä worldseistä, mutta ei juuri muita. Näiltä on paljon opittavaa ja sitähän me ollaan ensisijaisesti tehty, mutta: Olipa makeeta huomata, että TOP 10 sijoitukset on kaikesta huokimatta täysin otettavissa. Perjantaina alkaa sitten Valencia Rolex Trophy!

Pinball Wizard

2010-06-26T13:48:00.000-07:00

Menestys on ollut vaihtelevaa. Superkuluttavan päivän saldoksi muodostuivat sijat: 6, 20, 6 ja 16. Vauhtimme on kaikin puolin tasapäistä kaikkien huippujengien kanssa. Nämä geimit ratkaistaan muuta kautta. Helmi lähtö mahdollistaa paljon, mutta ei ratkaise mitään. Heikohko lähtö ja huomaat olevasi metallikuula pinball wizardissa. Joku muu räppää flipperiä ja sinä tottelet. Asiallinen lähtö hyvällä ensimmäisellä kryssillä typistyy helposti ensimmäiseen ylämerkkiin. Se on vähän kuten ystäväni Jan Flexistä sanoi: "Either you are there, or not".

Vietävän jännää. Motefuscon 3D läystäkkeet ja huippukunnossa oleva vene kiinnitti meidät kerralla maailman vauhtiin. Tosin vene ei kulje lujaa itsestään, töitähän sen eteen on tehty. Se mihin ei olla totuttu on näin kova ja tasapäinen fliitti. Paikalla on todellakin Espanjan purjehdus skenen kerma. Erehdyin iltapuhteena googlettamaan lähtölistassa olevia nimiä. Voi paska: TP52, GP42, VOR70 tai merkittävä Olympiamenestys on se tyypillinen tausta eikä täällä muita juuri näy. Paikalla on meidän lisäksi vain yksi vähemmän etabloitunut purjehdustiimi: Lobster ja se jää joka startissa fleetistä prikan välin. Itse oppineen purjehtijan turhamaisuutta hivelee sellaiset päänahat, joita tänään keräiltiin. 2* Renault Ono tiiimi / Iñaki Castañer, 2* Revoltosa 2* Flexi, Anton Paz etc. Vielä kun pystyisi edellä mainittujen tapaan välttämään nuo täydelliset down ward spiralit ja purjehtimaan konsistentisti asiallisia sijoituksia niin ei olis valittamista. Ei meistä tule valmista kerralla, oppimassahan täällä ollaan…

General Recall

2010-06-25T10:47:00.000-07:00

Sijat 14, 10 ja 18. Tasasin fliitti ikinä. 24 venettä, joista vain yksi ei kilpaile top 10 sijoista. Tahtipuikkoa heiluttaa ammattilaisrintama, josta syystä kynnys osallistua tällaisiin karkeloihin on niin korkea, että fliitti ei pääse pahemmin paisumaan. Kuva päivän suhinoista. Myöhemmin lisää.

Pole Dancing

2010-06-24T09:44:00.000-07:00

Nyt pitää pidätellä intoa. Katsastusten, punnitusten ja loppumattoman veneen säätämisen päätteeksi päästiin vesille. Sparrikavereiksi ilmoittautui Tornadojen Olympiavoittaja ja viimevuoden Platu 25 maailmanmestarin tiimi VillaGarcia, Team Bribon Movistar, viimevuoden Espanjanmestari Renault Ono ja kuvan vasemmasta laidasta kuikuileva ajopeli. Paikalla oli alamerkki ja Bribon Movistarin support/kuvausribi leikki ylämerkkiä. Me pysyttiin kyydissä jukopliut! Vielä molempiin suuntiin saatana. Kuvan laidassa vieraileva vene: Collection jiippailtiin jopa pakettiin. On tietysti loppumattomat osa-alueet, jossa nuo ovat meitä edellä mutta luohan tämä nyt uskoa. Nyt syömään ja myöhemmin lisää.

Omistajuuden ilosta ja puitteista

2010-06-23T12:47:00.000-07:00

Raskas päivä yö raskahampi. Lennettiin tänne ja kuitattiin vene. Kovan päivän tästä teki pari lentoa, vähäinen uni, porottava aurinko ja eksessiivinen puuhastelu veneen parissa. Paljon on vielä tekemättä.

Vene tyydyttää ja vuokralle antajan palvelu tyydyttää vielä enemmän. En ole näissä hommissa tottunut seuraavan tyyppiseen dialogiin:

”Minkälaisen jatkopinnan haluaisit? Minulla on autossa kaksi vaihtoehtoa, mutta jos haluat jonkun muun niin tilaan sen huomiseksi, sillä tuo on minusta liian pitkä. Entä kumpaa suositte: Velocitekiä vai Tactikkia? Autosta löytyy molemmat. Voi että! Muutama ploki on vanhaa mallia ja näyttää hieman raskaalta. Vaihdetaan ne kevyemmiksi sitten ennen Valenciaa. Vene on tismalleen 9 kiloa yli minimipainon, mutta en oikein voi tehdä asialle mitään. Sahasin muuten rälläkällä paloja pois moottorin rikistä, se kun oli vähän ylipainoinen. Nyt se on justiinsa.”

Alvaro on siis selvästi vetomiehiä ja tottunut varustamaan vehkeitä toisille vetomiehille. Vene on täynnä pieniä ja tarkoituksenmukaisia yksityiskohtia joita emme ole kuunaan nähneet. Tämä on ilmeisesti se täällä päin minimitaso. Vielä kun oppisi käyttämään noita vehkeitä.

Vene kelluu nyt masto pystyssä laiturissa. Huomenna vedetään maston perustelliin, hinataan ensimmäistä kertaa "all black" 3D Montefuscot salkoon ja lähetään kokeileen. Tosta on vielä valtava matka siihen venevauhtiin joka tarvitaan, jotta täällä voi seilata tasapäisesti. Toivottavasti sellainen näyttäytyy viikonlopun aikana. Tänne on saapunut possea etukäteen treenailemaan, joten huomenna pitäisi sparrauskavereita riittää. Yksin on turha niistää, vaikka olisi epävarma omasta paketista.

And off we go!

2010-06-22T23:29:00.000-07:00

On tiistai ja kello on 23.20. Pian alan pakkaamaan - kentälle pitää lähteä aamulla ennen viittä. Reissuun liittyvä junailu piti tänään jännitystä yllä. Saimme vasta iltapäivällä kuittauksen, että purjeet ovat saapuneet veneen luokse Alicanteen, joka niin ikään aloittaa matkansa kohti Barcelonaa huomenna ennen sianpieremää. No stress, kannattaa luottaa ihmiseen. Parhaan tiedon mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa.

Seuraavat treenit on torstaina ja uskon, että silloin ei gadgetit jaksa enää kiinnostaa. Ympäröivät sparrauskaverit pitää siitä huolen. Perjantaina ajetaan jo sitten tosissaan. Rapparia seuraa sitä mukaan kun lakua löytyy ja aikaa riittää.

Gadget Sport II

2010-06-18T10:12:00.000-07:00

Velocitekin voimin tehdyn syväluotaavan analyysin jälkeen vaikuttaa siltä, että alla olevan videon Venda 2. on juuri noissa oloissa himpun verran vikkelämpi tapa edetä ylätuuleen. Koska Venda 2. on kaareltaan laaja ja kestää kauan, on sen menestyksekkäälle käytölle reunaehtonsa: 1. Ei saa olla kiire. 2. Pitää olla tilaa. 3. Tarvitaan sileä vesi. Näin ollen tulevissa gameissä tarvitaan varmasti sitä ensimmäistäkin vendaa.

Vendassa 1. on hyvää se, että vene kääntyy tarvittaessa todella vihasesti. Ko. mallissa miehistö käynnistää ja pysäyttää käännöksen omalla painollaan ja peräsin seuraa venettä. Tällä tavalla ajamalla veneellä on huikea ohjattavuus ja taitavalla jengillä erittäin agressiivisekin ajon vauhdillinen tappio on vähäinen. Käyttökelpoista! Keskustelua herättää manööverin sääntöjen mukaisuus. Tiimin näkemys on se, että venda sisältää vain yhden propulsion ja muu pyöriminen on käännöksen käynnistämistä ja pysäyttämistä. Tämä on helppo todeta videolta. 1. Käännös käyntiin (paino menee leehen eikä ole näin ollen propulsio) 2. Käännöksen pysäytys (paino siirtyy takaisin, mutta vene on piissä, eikä propulsiota synny) 3. Propulsio (aggressiivinen painon siirto uuteen luuhun, kun purjeet ovat täynnä). Ylimääräinen pörrääminen ei siis edistä normaalia isompaa pumppausta. Mene ja tiedä sanois Matti Kyllönen: Heittäkäähän skeidaa tuulettimeen…

Gadget Sport

2010-06-14T15:45:00.000-07:00

Olen monasti miettinyt seuraavaa ilmiötä: ”Jos veneessä on köli niin fokus siirtyy seilaamisesta sähkövehkeisiin”. Loppumattomat mittarit, läppärit ja data loggerit. Ymmärrän ADB viipottimien tuoman lisäarvon, mutta samalla uskon, että tarpeeton ATK fokus on pois aistinvaraisesta seilaamisesta. Lyijynkuljetusaluksenkin tehokas vieminen on kovaa duunia ja se vimonen vauhti syntyy nimenomaan aistilähtöisin ponnistuksin. Tästä syystä tähän asti veneessä on kompassin lisäksi löytynyt vain loki, joka sekin on oikeastaan kyseenalainen. Nyt meilläkin lähtee käpälästä. Aluksesta löytyy Velocitek ja HD kamera laajakulmaklanssilla varustettuna. Ohessa videoleike päivän leikeistä:

Ehkä huomaatte, että veneessä on poikkeuksellisesti vain neljä hemppaa. Tämä johtuu siitä, että keulahenkilö Aleksi on jo ehtinyt painua maailmalle. Koska alus on vajaa, eikä perusniistoo kannata harjoitella jäi meille aikaa miettiä muuta. Tällä kertaa ajatuksena oli selvittää kahden eri vendan tehokkuutta. Venda 1. on jo perinteiseksi muodostunut Platun kevyen tuulen venda. Sääntöjen puitteissa snadisti kyseenalainen, mutta ei noista ole toistaiseksi MM kisoissa rankkuja vislattu. Venda 2. on mallia kevytvene. Nepa kääntyy vietävän näppärästi noin, mutta kääntyykö Platu? Tämän selvittämiseksi tarvitaan gadget! Velocitekin trackista näkee kumpi venda kannattaa. Gadgeteille tyypillisellä tavalla Velocitek vie taas kaiken huomion. Trackejä ei saa lelusta ulos, koska Velocitekin sivut ovat alhaalla ja sieltähän se tarvittava softan trackin lataamiseksi löytyisi. Go gadget! Track saadaan siis myöhemmin, mutta arvatkaapas sillä aikaa, että kumpi vendaa kandee?

Koneisto kunnossa

2010-05-25T11:55:00.000-07:00

Eilen Blue Peterissä istui vaitonainen jengi. Kuperkeikan posse oli juuri vetänyt avaustreenit ja mietti treenille jatkoa. Edellisestä vetäsystä oli kulunut liki 9 kuukautta. Silloin päätimme Punta Alan MM kisojen vimosen lähdön silver fleetissä sijalla 3. Voittaakin olisi voinut, mutta startti ei natsannut.

Vaitonaisuus ei johtunut vitutuksesta vaan vaikeudesta suhtautua juuri suoritettuihin harjoitteisiin. Kuperkeikka on pitänyt keskinäistä yhteyttä minimaalisesti. Pakolliset suunnittelut on suoritettu, mutta muutoin kukin on tehnyt mitä lystää. Nyt kokoontunut revohka keräsi lainapelin laiturista ja lähti vesille.

FIN 134 - Lutfisk mukautui harkkaveneen rooliin minuuteissa. Purjevarustuskin on erittäin hyvä. Joku piuha on hassun mittainen, mutta muuten alus liikkuu kuten Platun pitääkin. Isompia resonanssejakaan en huomannut. Tarkoitus oli rauhassa herätellä viimevuoden fiilistä, mutta hetkessä löysimme itsemme niistämässä kohtuuttoman lyhyttä ylä-alamerkkiä. Harmajalla keskituuli puhalsi 9-10 metriä sekunnissa. Leikki katkesi mereen lentäneeseen vinssinkampeen. Classic. Kun Platussa tuuppaa kammen väärään koteloon, se lentää mereen kun nostaa spinnun. Pikaisen MOB -simulaation jälkeen huomattiin väsymys. Pari vendaa, rantaan ja börstalle.

Vaitonaisuuden aiheutti se, että kaikki meni vähän liiankin hyvin. Aivan kuin aivot olisi prosessoinut Punta Alassa koettua koko ”odotusajan” mitan (9 kk). Kaikki Platun kanssa pelanneet tietää, että kohtuuttoman lyhyt merkkiväli, reipas tuuli ja erikoistemput ei aina tunnu sujuvalta. Ei ainakaan kylmiltään, valmistautumatta ja vieraalla pelillä. Ei tähän voi todeta muuta, kuin että koneisto on kunnossa. Nyt vaan rutiinia treenaamaan. Kova rutiini helpottaa tosipaikassa pitämään fokuksen veneen ulkopuolella.

Pätkikset alkaa

2010-03-30T14:19:00.000-07:00

Oheinen kuvakollaasi on liian pitkä nettiviedoksi jossa ei ole tarinaa, mutta kuvat ovat hyviä ja toteutus funkkaa. Tarkkasilmäinen voi jopa bongata meidät, tai jonkun meistä monesta kuvasta. Löytyypä videolta erään evikan lenssin loppu, jossa olemme lähes kärkikäminöissä. Kuvat ovat edellisistä Platu Worldseistä Punta Alasta.

Respect ´da acidity

2010-03-30T13:49:00.000-07:00

Punta Alassa teimme muun toiminnan ohella nettivideon nimeltä "Mental Acidity - underwater spedeshow", joka löytyy pari juttua alempaa. Pätkä musiikkeineen tuo positiivisen takauman siitä, mitä on hyvä tunnelma. Kiva huomata, että oma käsitys tunnelmasta puhuttelee myös muita: Pätkää feetataan Platu25.com etusivulla.

eR (electric Riku)

Me ja Kaveri Kappelssonit

2010-03-21T14:42:00.000-07:00

On jälleen määrä lähteä matkaan. Barcelonan Spanish Championships avaukseen on aikaa jotakuinkin 3 kuukautta ja tätä ennen on selvitettävä poikkeuksellisen kovia siviilihaasteita. Ennen ”ensimmäistä verta” on aika vähän tehtävissä. Kaikesta huolimatta asia tuntuu hyvältä ja valmistautuminen on oleellisilta osin alkanut: hankin jo valkoiset aurinkolasit, nyt pitäisi saada jostain tummia karvoja käsivarsiin.

Punta Ala näytti, että espanjalaiset vie tässä luokassa muuta maailmaa 6-0. Väitän, että tämä johtuu espanjalaisesta ammattipurjehduskulttuurin laajuudesta sekä pienkölivenekulttuurin ja big boat kulttuurin muuta maailmaa tiukemmasta integraatiosta. Alan miehet ja naiset ovat ymmärtäneet sen, että pienköliveneellä pääsee paljon helpommin, useammin ja vähäisemmällä joukolla suorittamaan päivittäisiä kamppailuja kuin isoilla pistooleilla. Lisäksi erilaisia rooleja on kevyempi ajella sisään juuri näin. Tästä käytännön esimerkki yllä.TP52 ja Platu 25 sisarusparvea voi paikan päällä sanoa, jopa tyypilliseksi vaikka toki useinhan väliin mahtuu muunkin kaliiberin tyllejä. Vastaavia TP52/Platu siskoksia tulee ulkomuistista mieleen enemmänkin (Bribon – Movistar, Ono, SantaAna, Balearia). Näin vaikka en ole ikinä edes purjehtinut Espanjassa. Vastus on pro ja nöyryytystä luvassa.

Edellisille Kuperkeikoille olemme saapuneet vähäisten tai olemattomien yhteisten kokemusten saattelemina. Nyt on toisin. Uskon, että edellisten retkien keltanokkaisuus on kääntynyt eduksemme. Tämä siksi, että asenne on ollut utelias ja nöyrä. Eräänlaisina ”siperian kummituksina” olemme ihmetelleet meininkiä silmät ymmyrkäisinä, valmiina tekemään kaiken tehtävissä olevan. Taistelut nimimiehiä vastaan on viety mielenkiinnolla loppuun tuumaakaan periksi antamatta silkasta mielenkiinnosta siihen, että mihin asti se riittää. Mieli on ollut avoin oppimaan, eikä sitä ole rasitettu itse rakennettujen paineiden tai odotusten varjoin. Vitsi tuollaisen lapsekkaan fiiliksen kun voisi jotenkin pitää! Kilpailukykyiset purjeet ja yhteisten kokemusten päälle rakentaminen tekee siitä haasteen: Selitykset ovat vähissä ja satsaus kovempi. ”Kuperkeikka kolmanteen”

Riku

Ajopeli

2010-03-21T13:27:00.000-07:00

Vuokravene vahvistui. Diili on seuraava: Palvelu maksaa x euroa. Kaikki rallit ajetaan sama pelillä ja veneen siirrot venuiden välillä kuuluu hintaan. Jos emme ole ajokkiin ensi tuntumalta tyytyväisiä, pääsemme diilistä eroon. Ajopelin toimittaa Mundomarino, jonka nimikkoveneen kanssa miltein kolaroimme Punta Alassa. Homma etenee kuin hirvi -> nyt pitää hommata purjeet.

Det lönar sig at ta hela satsen

2010-03-18T11:33:00.000-07:00

Kevät on edennyt keskustellen kesän potentiaalisen purjehdusohjelman sisällöstä. Työssäkäyvillä, perheen iseillä ja opin kaaliin ahtaajilla rajoittavia resursseja on kaksi: aika ja mammona. Tiukoista reunaehdoista huolimatta kollektiivinen päätös on seuraava: "Det lönar sig at ta hela satsen". "Hela satsen" tarkoittaa tässä yhteydessä Barcelonassa purjehdittavia Platu Espanjan mestaruus kisoja, elvistelykeisareiden loppusijoituspaikkaa -> Valencia Rolex Trophyä sekä closerina Platu Worldsejä Alicantessa. Kirsikka kermaleivoksessa on kilpailukykyiset purjeet.

Kuperkeikan vaativuuden muutos liikkuu expontentiaalisella käyrällä. Ensimmäisellä keikalla vierailtiin Italian Platu sarjan avauksessa. Cala de Medicin kyläkisassa karistimme talven kankeuden ja purjehdimme ensimmäisen kerran yhdessä. Toisella reissulla pamautettiin puoli kylmiltään MM kisoihin Punta Alaan. Tällä kertaa vuorossa on pikkusen laveampi rundi Espanjan auringon alla. Vastassa on Välimeren T52 tiimit ja muut Kaveri Kappelssonit. Olkoon tämä vaikkapa Kuperkeikka "kolmanteen".

...nyt jänskätään vuokraveneen saatavuutta ja laatua.

Mental Acidity

2009-10-16T00:22:00.000-07:00

Mieli on kaikissa psykofyysisissä suoritteissa tärkeä. Regatoissa kilpailemisen ulkopuolista hankaluutta saattaa aiheuttaa odottelu. Kyisessä ja kylmässä Helsingissä tämä tuntuu absurdilta, mutta on haastavaa lähteä tekemään vihaista starttia jos lähtöjen välissä paahdutaan kovassa lämpötilassa vaikkapa 4 tuntia. Veneestä loppuu yleensä kolme asiaa: 1.Vesi 2.Jutut 3.Huumori. Heikko lähtö ja väsynyt mieli ei yleensä johda "upward spiraliin". Toisaalta notkeana ja positiivisen agressiivisena pysyvä tiimi, jolla on reseptorit auki voi tehdä näissä tilanteissa hyvää tulosta. En tiedä onko sattumaa, mutta allekirjoittanut on tehnyt ehkä vakuuttavimmat suoritteensa kilpapurjehduksen alalla ylläolevien tapaisten sessioiden päätteeksi. Näin myös tälläkertaa.

Kilpapurjehtijan oikeusturva – invalid!?

2009-10-07T08:03:00.000-07:00

Emme ottaneet etukäteisasennetta protestien suhteen. Oma ajo on tyypillisesti ollut siistiä ja jos rike on tapahtunut, vaaditut pyörähdykset on tehty. Tällä kertaa järjestäjä vaati 360 pyörähdyksiä paitsi zonella, jossa tehty rike korvattaisiin 720 piruetilla. Oikeudenmukaisen tuntuista, koska rikkova vene voi saada kohtuutonta hyötyä rikkoessaan sopivasti alueella. No, siitä on tietenkin olemassa muutkin rangaistukset.

Miten kävi?

Ensimmäinen opetuskierros. Toisena päivänä tulee kaksi casea, jotka linjaavat loppukilpailun asenteen rikkojia kohtaan: protestoidaan. Toinen case on selvä eli naapuri tulee paaralla ylämerkin juureen ja joudumme väistämään kolarin välttämiseksi. Toinen mietitytti enemmän eli alaportilla kaveri ottaa väkisin sisäpaikan kolarilla uhaten. Kumpikaan ei edes mieti rundeja, jota hieman ihmettelemme. Protestia tekemään laituriin saavuttua. Aikaa protestin tekemiseen ensimmäisen veneen maaliintulosta 60 min. Aika tuntuu tiukalta, koska radalta on kohtuullinen matka, tuuli ei ole kummallinen, todistajia pitäisi kaijalta pyydystää ja tietenkin viralliset paperit tehdä. Molemmat protestipaperit tehdään huolella ja palautetaan – myöhässä. Toiveissa on kuitenkin, että päästään käsittelyyn. Näin tapahtuukin kohtuullisen pitkän odottelun jälkeen. Result: suorin vartaloin INVALID aikaylityksen takia. Ok, hyväksytään. Seuraavana päivänä veneestä löytyy jo lomakkeet ja sääntökirja valmiina.
Toinen kierros. Materiaalille on käyttöä! Yhden lenssin aikana n. 16-18 knotsin tuulessa kaksi paaran venettä hakee meihin kosketusta (ja onnistuukin) ollessamme styballa. Normaalit huudot perään ja lippua esiin. Oma ajo menee vähän sekaisin ja muutama vene pääsee ohi maaliin tullessa. No, ainakin on selkeät protestit olemassa. Nyt ei myöhästytä ja byrokratia hoituu järjestäjien vaatimusten mukaan. But. Pitkän (taas) odotuksen jälkeen päästään kuulemistilaisuuteen ja tuloksena… INVALID. Olin ilmoittanut (idioottimaisesti suomalaisen rehellisesti) lipun olleet partially open ja vasta linjalla completely open. Seuraavana päivänä sisuuntuneena tästä tehtiin reopen case –vaatimus, joka toteutui. Kaikkien epäyllätykseksi tämäkin muuntui INVALIDiksi, koska toimitsijoilla ei ollut pöytäkirjassa asiasta merkintää.
Kolmas kierros ja viimeinen päivä. Rakennetaan lähtöä veneen päähän. Ajoitus onnistuu täydellisesti eli muut veneet valuvat sopivasti alaspäin tarjoten meille aukon veneen ja muun fliitin väliin. Paitsi että: linjan jatkeen päältä tuleva espanjalainen ”kisaystävämme” on myöhässä eikä välitä lähteä hakemaan takaa vauhtia ja päättää t-bonella uhaten työntää meidän alas paskoihin. Välittömät huudot ja lippu ylös. Tosi bad lähteä toisten paskoihin heikkenevässä tuulessa... Taas protestihuoneeseen odottelun kautta italialaisen, ranskalaisen ja espanjalaisen tuomarin kuultavaksi. Nyt on ainakin vahva case, koska huudot ja lipunnosto tapahtui toimitsijaveneen edessä ja tilanne selkeä kolarin välttäminen. Tulos: INVALID. What?! Perustelu: lippu ei noussut ajoissa. Tuossa tuulessa (7 knots) juryn mukainen validi aika on max 4-6 sec toteutuneen 30 sec sijaan – 1, 2, 3, 4, 5, 6, INVALID…

Mitä voi oppia:
- Mieti etukäteen tiimin linja: sikailija, pyörijä, protestoija vai joku muu. Protestoijan tie on ajallisesti tuskaisin.
- Päin ajamalla case saa todistusvoimaa. Toinen asia on, että onko se sen arvoista.
- Harkitse mikä on valehtelua, mikä muunneltua totuutta, mikä siinä ja siinä, mikä totta. Ja muunna totuuskäsite vallitsevan kulttuurin mukaiseksi.
- Mukaudu protestitilanteeseen tarpeen mukaan – vaihdellen aggressiivisen, myötäilevän, argumentoivan, analyyttisen tms. välillä.
- Älä odota, että juryä kiinnostaa silverfliitin protestit.
- Pidä lippu/lippuja välittömässä avausvalmiudessa.
- Ota protestit henkilökohtaisena haasteena.
- Älä ole suomalainen urpo.

Syvään päähän

2009-10-05T13:18:00.000-07:00

Päätös lähteä Punta Alan MM kisoihin syntyi nopeasti, yllättäen ja viimetinkaan. Salama-aikataulusta ja onnettomasta harjoittelusta huolimatta, reissuun valmistauduttiin käytännön järjestelyiden lisäksi myös henkisesti. Edelliset purjehduskokemukset on opettanut, että reseptorit ei pysy auki jos väsyttää tai kismittää. Tällä kertaa henkinen valmistautuminen kesti tunnin. Timma käytettiin kisimitystä aiheuttavien asioiden tunnistamiseen ja minimoimiseen. Vaarallisimpia kismitysansoja on odotukset. Kun jotain odottaa ja käy selväksi, että odotukset ei toteudu alkaa ihmistä harmittamaan. Niinpä tavoitteet: jokaisen henkilökohtaiset ja kaikkien yhteiset nousi polttopisteeseen. Tavoitteita on paha kvantifioida, kun ei tunne omaa, eikä kilpailjoiden tasoa. Rakentavan jaanaailun jälkeen päätimme yhdessä tavoitella henkisesti ja tuloksellisesti inspiroivaa purjehduskokemusta. Edellämainittuihin voi kiinnittää paljona asioita, mutta nyt henkinen ja tuloksellinen inspiraatio liittyy nousevaan oppi- ja tuloskäyrään. Näillä keinoin oli määrä välttää vitutation ja on pakko todeta, että vanha ystäväni ei tosiaan päässyt Välimerelle. Seuraavaksi sitten käytännön läheisempää shittiä siitä, mitä muuta tarvitaan kuin harjoitusta ja purjehdustaitoja menestyäkseen tälläaisissa kekkereissä.

Kotona

2009-10-05T00:23:00.000-07:00

Vimonen päivä ajettiin ERITTÄIN vaihtelevissa olosuhteissa. Sijat oli ~32 ja 3. Analyysiä mm. menstyksen edellytyksistä, onnistumisesta ja purjehtijan oikeusturvasta tuonnempana.

Vimosia viedään

2009-10-02T23:45:00.000-07:00

Eilen saatiin kolme lähtöä aikaiseksi. Kahdessa ensimmäisessä startissa oli vaikeuksia saada kellotaajuutta kohdalleen lähtötilanteessa ja startit oli heikkoja. Nousua tehtiin, mutta ei riittävästi. Muutaman harjoituksen jälkeen ja tuulen noustessa tasaiseen 18 knotsiin homma alkoi pelittämään. Lisäksi saimme rykästyä ylös sen pätevän kakkos jibin. Ok lähtö keskeltä linjaa ja soiva venevauhti jyrkässä chopissa toi kakkospaikan ylämerkille. Paikka saatiin vaihdettua ykköseksi alamerkillä. Vimosen ylämerkin jälkeen tehtiin snadi virhearvionti ja päästettiin espanjalaiset iskemään. Kakkosena veskaan. God. Toivottavasti tänään tuulisi tarpeeksi kakkosfokalle...

BTW: Toissapäivän tähtihetkiä oli yhdenlähdön mittainen ottelu Movistarin kanssa. Peuhtaroitiin samoilla tonteilla peräkkäin. Vikassa alamäessä hoidimme päänahan takataskuun.

Kestit

2009-10-01T23:41:00.000-07:00

Viimein täällä juhlitaan. Ennen vimosta päivää Platu liitto, YCPA ja Lexus järjesti purjehtijoille aika päräyttävät kekkerit. Homma alkoi viinin maistajaisilla ja päätyi YCPA:n puutarhaan dinner partyyn. Tarjolla oli kaiken ennalta-arvattavan lisäksi mm. Trippaa (lehmän vatsalaukkua).

Kvanttiloikka

2009-10-01T14:50:00.000-07:00

Kolmannen kisapäivän kaksi ensimmäistä lähtöä sujui tutuissa tunnelmissa. Suorituskyky oli jo todettua tasoa, vaikka tuulta oli nyt tarjolla. Startit onnistui hyvin, mutta kryssit oli nahkeita. Fliitti tulee ensimmäiselle merkille erittäin piukeassa nipussa ja usein muutama veneenmitta ratkaisee huikean määrän sijoja. Merkki taas venyttää fliitin jonoksi ja sen jälkeen sijoituksen petraaminen on kovan työn takana. Vaihdoimme testimielessä keulapurjeen kolmanteen lähtöön. Ykköskeulapurjeella emme itse ole juuri ajaneet, mutta käytettynä ostettu paneeli light jibi oli valmiiksi aika done. Kakkonen sen sijaan on aivan toista maata. Seili on eräänlaista Platu luokan väli sukupolvea. Purjeessa on vain muutama paneeli, mutta paneelit on tehty 3DL tekniikalla. Paneeleja purjeessa on siksi, että seilin valmistushetkellä luokkasääntö on näin vaatinut. Nykyisellään koko fliitin purjeet on pakastavedettyä ja sääennusteen mukaan valittua 3DL läsyjä poislukien meidän rätkyt. Kakkosta ei heitetty aikaisemmin keulille siksi, että sen erittäin litteä muoto vaatii paljon tuulta, eikä sitä ollut riittävästi.

Vimonen lähtö oli meiltä koko regatan huonoin. Voisi jopa sanoa, että täysi pummi. Pian lähdön jälkeen päästiin kuitenkin vapaisiin ja huomattiin, että peli nykii aivan toista tahtia kakkosella. Nyt saatiin ohittelumode päälle heti ylämäessä. Ensimmäisessä alamäessä ajoimme itsemme sämpylään ja homma meni puolustamiseksi. Näin alamäelle tyyppillistä ohittelua ei nähty. Päin vastoin. Toinen ylä- sekä alamäki menikin sitten uskomattoman hyvin. Riskikkäitä ihme temppuja ei tehty. Rätkytettiin vain menemään. Maalista löysimme itsemme sijalla 14. Hermetique. Gyllen fleet pääsi meiltä valitettavasti lipasahtamaan, mutta nyt jatketaan ylpeinä silverissä. Pitäkäähän peukkuja, että tuulisi tarpeeksi kakkoskeulalle.

BTW: Pakko sanoa, että v***u noi espanjalaiset on eteviä purjehtijoita. Kaverit pistää aivan mennen tullen legendaarisia Montefuscon veljeksiä ja ihan ketä vaan tölkkiin. Erittäin kovina pidetyt jengit ei mahdu täällä edes lähelle 10 sakkia. Meininki on muutenkin köliveneregataksi aika outo. Kukaan ei juo esim. kaljaa. Purjehtijat ei osallistu iltameininkeihin ja börjet löytyy laiturilta venyttelemästä aamuisin. WTF.

Spedeshow

2009-10-01T08:32:00.001-07:00

Ensimmäinen kisapäivä sujui odotellessa ja oli aikaa mm. sukellella ja kuvailla venettä veden alta. Good Times.

Haastavaa!

2009-09-30T23:23:00.000-07:00

Eilen ei ollut aikaa kirjailla ja kohta painumme rantaan, joten asiat tulee lyhyesti. Eilen tuulen haastavuus oli meille liikaa. Radalle laskeutui satunnaisesti kapeita ja lyhyt ikäisiä tuulisuiruja. Näitä ei löydetty. Moni mukaan ei tosin löytänyt. Tultiin monta kertaa veskaan laveassa ammattilaispossessa todella huonoilla sijoilla (Sandro Montefusco etc.). Joku saattoi jopa vähän turhautua ;). Lisäksi meitä rikottiin useaan otteeseen aika pahasti, mutta emme ehtineet ajoissa jättämään protestia. Nice.

Tulosten toivoisi olevan parempia, mutta paljon hyvää on ilmassa: Startit jatkuvasti erittäin hyviä. Koko tiimi pyörittää ketterästi botskia linjalla painon avulla, vauhti säilyy kokoajan ja pysstymme vetelemään niitä pitkiä korsia. Myös venevauhti on petraantunut. Ylämäki spiidi on hyvä jos on edes jonkinlainen paine. Alamäkivauhti on taas aivan huippu, jopa parempi kuin monella huippuveneellä no mater what.

Kuvia:

http://www.flickr.com/photos/22671611@N06/sets/72157622482274250/show/

Scorchio!

2009-09-29T14:13:00.000-07:00

Epätoivoisen odottelun jälkeen saimme illan suussa ensimmäisen lähdön plakkariin huikeassa 3 ms tuulessa. Tuuli vaan ei ottanut herätäkseen. Liikkeelle päästyämme otimme teknisesti erinomaisen lähdön ennakkoon suunnitellusta paikasta (30% veneen päädystä). Ajatus oli lähteä piakkoin oikealle, mutta toteutus venyi hiukan ja ajauduimme kevymmän tuulen alueelle. Bad. Ylämerkillä oltiin kuitenkin puolen välin paremmalla puolella. Good. Kevyen tuulen alamäkivauhti oli hurmaava ja alamerkistäkin selvitiin. Vimosella krysillä taas bleedasimme muutamia sijoja. Ennen maalia tienasimme itsellemme rankkarin koskettamalla toista venettä jiippi tilanteessa. Auts. Lopputulos: 25/46. Bene, mutta ei tutto bene.

Hyvä asia oli se, että tiimin mekanismit toimi erinomaisesti. Purjehdimme taktisesti ja strategisesti tietoista peliä teknisesti hyvin. Ratkaisut ei nyt aivan osuneet, mutta hyvä näin. Lisäksi saimme venevauhtia petrattua eilisestä. Infernaalista vauhti etua tai tasa vauhtia parhaiden kanssa ei oikein voi odottaa. Vuoden 2006 tyygit pitää tästä viimeistään huolen. Kilpailijoilla on pakasta vedetyt ja sääennusteen mukaiset erikoisvehkeet. Saksalainen Kyra voitti meidän fliitin ja espanjalainen Telefonica Movistar voitti toisen. Huomiseksi odotamme toista superkevyttä päivää scorchion kera.

Prerace - megalähtö Oujee!

2009-09-28T14:49:00.002-07:00

Prerace suoritettiin siis kaikesta huolimatta yhdeltä linjalta. Lähtö onnistui yllättävän hyvin, vaikka ahdastahan se oli. Eka ylämerkkikin päästiin ympäri. Alamerkki puolestaan osoittautui mahdottomaksi. Veneitä tuli paikalle yksinkertaisesti liikaa. Tilanne riistäytyi käsistä ja meitä rikottiin aika pahasti (-10 sijaa). Tilanteen haastavuuteen nähden homma meni kuitenkin yllättävän hyvin. Ainut ongelma oli pieni spiidin puute kryssillä, joka on läheistä sukua puuttuvalle keulastaagin säätimelle. Asia ratkaistaneen huomiseksi. Ennen maalia peli laitettiin poikittain ja ohitetiin maaliviiva väärältä puolelta. Tietää kuulemma huonoa onnea ajaa prerace maaliin. Oman arviomme mukaan oltiin kuitenkin 2/5 fliitissä, eli kuitenkin selvästi puolen välin paremmalla puolella.

Luna Rossa Home Club

2009-09-28T14:49:00.001-07:00

Aamu alkoi A:lla. Etelän keisari, Alberto La Tegola nappasi minut raitilta käsivarrsitalutukseen ja sanoi, että ”keskustelu” kilpailun yksityiskohdista jatkuisi nyt Luna Rossan kotikerhon kabinetissa. Paikalla oli eri maiden Platu keisareiden lisäksi ISAFin big gun, sekä kilpailun operatiivinen johto. Tilanne oli kuulemma mutkikas, koska olimme edellisiltana päättäneet menettelystä, joka ei ollut ISAFin sääntöjen mukainen. Yes! Nyt päästiin todella asiaan ja lakikirjat lyötiin pöytään. Värikkään ja argumentaatio tasoltaan äärettömän vaihteleva keskustelu päättyi toteamukseen siitä, että päätös kilpailutavasta oli aikataulun vuoksi suoritettava nyt. Ajattelin ehdottaa, että kilpailuja siirrettäisiin vuodella, jotta asioista voitaisiin sopia lakituvassa. Jätin väliin. ISAFin painostuksen saattelemana syntyi päätös jakaa fliitti kahtia. Kovat jätkät sai siis tahtonsa läpi. Yleinen mielipideilmasto oli sellainen, että kaikki teknisesti taitavat purjehtijat haluavat jakaa fliitin kahtia ja urpot haluu ajaa megalähtöjä. Ei kuulemma ole mahdollista järjestää teknisesti tasokkaita, ympäristöltään kontrolloituja ja riittävän tasapuolisia lähtöjä megafliitillä vaikka eventin markkinoinnin kannalta megastartti olisikin tärkeää. Ajettuani tänään prestartteja täydellä possella, ymmärrän huolen. Asia on erittäin tärkeä erityisesti niiden kannalta, jotka ovat täällä voittaakseen maailmanmestaruuden.

Gentlemen. Pick your weapon!

2009-09-27T14:05:00.000-07:00

”En pidä kompromisseista” –täsmentää päättäväinen Platu fliitin presidentti Edoardo Barni. Pöydän ääreen on kokoontunut joukko kivikasvoisia purjehtijoita. Meneillään on palaveri siitä, kuinka Platu –luokan maailmanmestaruus tullaan viikolla ratkaisemaan. Paikalle on kutsuttu kunkin maan edustus. Pöydän ääressä on lukematon määrä eri luokkien maailmanmestaruuksia, jotka ovat siunaantuneet vain kouralliselle ihmisiä. Tunnen oloni pieneksi, mutta puhekykyiseksi. Mitä tähän sanoo Suomi? –palaveri jatkuu. ”Ehdotan kompromissiä” vastaan.

Vaikuttaa siltä, että ammattimiehet haluaisivat jakaa fliitin kahtia. Prot uskovat pystyvänsä näin minimioimaan onnen elementin ja sitä kautta takaamaan itsellensä paremmat mahdollisuudet taistella maailmanmestaruudesta. Värikkään ja argumenteiltaan mielenkiintoisen keskustelun jälkeen päädymme äänestämään kolmesta vaihtoehdosta. 1. Ajamme yhdessä isossa fliitissä. 2. Ajamme jaetuissa ja arvotuissa fliiteissä 3. Ajamme yhdessä fliitissä ja lopuksi jakaudumme gold ja silver fliitteihin. Isot maat saa kaksi ääntä ja pienet yhden. Suomen ääni on vaa´ankieliääni ja päädymme kompromissiin. Moni asia jää kuitenkin vielä ratkaisematta. Huomenna äänestämme taas, mikä muuten on ihan ok, sillä meiklä on käytössään yksi kaikkiaan 11 äänestä.

Kaikki on muuten hyvin. Saavuimme määränpäähän määräajassa, punnitsimme itsemme, saimme kuitattua veneen, katsastettua sen ja laskettua veteen. Alus ok. Ainut päänsärkyä aiheuttava seikka on kotiin jäänyt keulastaagin säätöpala ja olosuhteisiin nähden turhan kevyt nestetankkaus (+29 celciusta). Pitää miettiä miten keulastaagin mitta ratkaistaan.

Kovaa peliäkö?

2009-09-27T14:02:00.000-07:00

Tommonen lappu löyty ilmoitustaululta. Nopea arvio lippasesta on seuraava: Koska ennuste vaikuttaa kevyeltä, taikut ajaakin vaan viidellä tyypillä. Näin yksi jankkeri on jäänyt rannalle ja etsii nyt paikkaa jostakin veneestä.

Blind Bleeding the Blind

2009-09-23T00:19:00.001-07:00

Luomme katseen eteen ja otamme kapsäkin käteen sunnuntai aamuna. Tavoitteena oli harjoitella 6 kertaa ennen kilpailua. Näistä 4 toteutui. Täysin tuuleton sää ja sairastelu leikkasi bujetoiduista harjoituksista kolmanneksen. Neljästä toteutuneesta harjoituskerrasta puolet toteutui ylläolevan kuvan tunnelmissa ja puolet erittäin keveissä tuulissa. Olo on ihmeellisen varma veneenkäsittelyn suhteen. Lapsen uskoa?

Projektin aikataulu on sikäli hektinen, että ei tässä montaa asiaa ehtinyt treenaamaan. Odotukset oli tietysti tilanteen mukaan asettettu, mutta yksi asia jäi kuitenkin riivaamaan:

Platussa erityistä on se, että veneen pohja on kohtuullisen kapea ja todella pyöreä. Näin aluksen alkujäykkyyys on hurjan vähäinen. Veneen kansi taas on melko leveä. Lisäksi pienessä ajokissa on 5 purjehtijaa. Yhtälön toisella puollella tämä tarkoittaa sitä, että taitava miehistö käsittelee ja kääntää venettä pääosin omalla painollaan. Kovalla kelillä sipastaan herkästi ja kevyellä törkeesti. No näinhän se periaatteessa kaikissa veneissä on, mutta Platu on yllä mainituista syistä näissä asioissa aivan erityisen tarkka. Miehistöllä on käytettävissä helvetin voimat veneen ohjaamiseksi ja pienetkin virheet tarkoittaa isoa käsijarrua. Tiimin kellotaajuuden sovittaminen jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin ja perämiehen ajostiiloon on erittäin haastavaa. Saimme kellotaajuuden hämmentävän kohdalleen kovaan - ja erittäin kevyeen keliin, mutta se todennäköinen 5-6 metriä sekunnissa jäi nyt tresaamatta.

Vielä siitä lapsen uskosta. Paikalla on noin 100 purjehdustiimiä ympäri maailmaa, joista osa pitää itseään kilpaurheilijoina ja osa ammattiurheilijoina. Emme oikeasti tunne tasoamme, eikä kilpailijat meidän. Lähdemme siis sokkona puukkohippasille goljatin kanssa. Odotusten hallinta on tässä avainkysymys. Pitää varoa, että ei rupee "riepoo" kesken regatan. Olemme nöyriä, mutta emme nöyrry.

Il Presidente: Waiting to c U soon!

2009-09-18T07:27:00.000-07:00

102 venettä esi-ilmoittautuneena ja vielä riittää paikallisen liiton presidentillä energiaa järjestellä Suomi-tiimille asioita. Yksi osa kilpapurjehdusta on loistavat ja asialleen omistautuneet persoonat!

Kilpapurjehdus on vaikeaa, joskus jopa ylivoimaista - entä järjestelyt?
- Pirssi ebookers.com:n kautta – tällä kertaa bingo ehdottaa farkku-Passatia. Saa nähdä mikä se todellisuudessa on. 400 e.
- Il presidente della Platu, signor Barni, suosittaa apartamentoa kahden minuutin päästä satamasta. Pari huonetta, keittiö, pieni piha. Vessajonoa koko rahalla. Pitäisikö ottaa autolämppäri mukaan, ettei tarvitsisi kuivata spinnua hiustenkuivaajalla koko yötä, niin kuin keväällä..? 530 e.
- Finskilla ees-taas Roomaan ilman välilaskua ja pelkoa siitä, että purjeet tulevat viikon päästä perässä. 400 e.
- Osallistuminen meni myöhään. Voi olla, että rapsahtaa sakko. 400 e.
- Vene, ITA-106 / Astragalo. Nimi viittaa muinaiseen noppatyyppiseen peliin. Arpa on todella heitetty. Toivottavasti tämä arpa voittaa. 2000 e.

Arvokasta, mutta ei mahdotonta. Kokonaisuudessaan lystin kustannukset suhteutuvat reissun antiin. Tämä henkinen laskukikkailu tehdään siinä vaiheessa T-Median purjeet on pakattu taas murtovesiä varten. Veikkaus on, että ei jäädä pakkaselle.

Tavoitteena viiden päivän aikana on 15 lähtöä. Viiden lähdön jälkeen ensimmäinen discard, yhdeksän jälkeen kaksi. Pitää varmaan huomioida ratekiaa mietittäessä. Taktiset näkökulmat tulevat olemaan kohtuullisen haastavia läsnä olevan taidon ja veneiden lukumäärän ansiosta. Huu - jänskättää.

Alea iacta est

2009-09-11T08:43:00.000-07:00

Vaikuttaa siltä, että vuokravenearpajaiset on pidetty. Veneeksi meille on väläytelty ITA-106, Astragaloa. Runkonumero 106 viittaa siihen, että vene olisi vuosimallia 1997-1998, tosin Platu hommissa iällä ei ole merkitystä. Arpajaisen tulos on rohkaiseva, sillä vene on ollut aktiivinen. Olimmehan itsekkin keväällä "tasasella" Astragalon kanssa. Ylläoleva kuva todistaa sen, sillä oikeanpuoleisin puffista nauttiva vene olemme me ja ITA-106 näkyy alla. Platu on yksityyppivene, eikä menopeleissä tosiaan ole eroja. On vain todennäköistä, että aktiivisesta veneestä on huolehdittu. Aktiivinen vene on puhdas, eikä auringonpolttamat ja jäykistyneet köydet ala skuutatessa pöllyymään.

Cala de medicin vuokravene Cumade ei ollut aktiivinen. Venettä ei selvästi oltu purjehdittu vuosiin. En silloin edes kehdannut laittaa kuvia hiilipölynkyllästämästä sahasta. Tollasen puhdistamista ei vaan hyvällä tahdollakaan voi pitää mielekkäänä lomailuna vaikka saisikin satasen alennuksen :)

Total Carnage!

2009-09-09T13:12:00.000-07:00

Päätöksestä lähteä retkelle on kulunut kohta viikko ja mystinen purjehtijajoukko on tavannut nyt kaksi kertaa. Tässä alkaa hiljalleen tottumaan siihen ajatukseen, että muutaman viikon päästä olemme osa melkoista purjehdustapahtumaa. Tällä hetkellä ennakkoilmoittautuneiden venekuntien määrä on 101 kpl. Sata kölivenettä on aika paljon. Erityisesti näin, jos huhut yhdeltä linjalta tussauttamisesta pitävät paikkansa. Tosin useinhan tuo osanosttajalista kapenee hieman paikanpäällä.

Tänään pääsimme jo vesille. Yli 10m/s puhaltanut tuuli ja eilisestä saakka voimaa kelannut aallokko tarjosi huippu olosuhteet "ottaa löysät pois". Napakat vendat, huomaamattomat jiipit ja veneen uitto pitkin isoja aaltoja muistutti edellisen Kuperkeikan odotettua paremmasta menestyksestä. Homma sujuu kummallisen napakasti kylmiltään. Ennen varsinaista purjehdusta pohdimme, miten mega fliitti, kammo merkkitilanteet, regattaväsymys ja sitä seuraava vitutation vaikuttavat tekemisiimme reissussa. Jälkimmäisestä kaikilla purjehdus veljillä ja siskoilla on kokemusta, mutta tuon magnituudin fliitistä harvemmalla.

...and of we go again.

2009-09-08T00:38:00.000-07:00

Tapa kokea ihmisiä, maita ja kultuureja se on tämäkin, tosin aika hektinen. Nyt olisi vuorossa Platu 25 Worlds 27.9-3.10. Ajokkina toimii vuokravene ja ajureina edellisestä Italian Kuperkeikasta tuttu anonyymi joukko purjehtijoita. Emme siis todistettavasti ajautuneet isompiin kahnauksiin edellisellä Kuperkeikalla. Näin vaikka rantaan asti veneessä toteutettavat roolit olivat monella tapaa epäselvät. Kun köydet irtosi, osaset loksahti ja vene eteni. Tällä kertaa roolit on selvät ja aiomme käydä pari kertaa vetämässä ennen varsinaista koetusta. Rohkenen väittää, että veneessä möllöttävä tekninen kilpapurjehdustaito on yhteenlaskettuna kova. On eri asia, pystyykö tätä kumulatiivisesti ulosmittaamaan, kun kilpapurjehdus loppunperin on kaikkea muuta, kuin teknistä suorittamista. Paholaismaisen kriittinen väline ei helpota asiaa. Neppis osaa paineistaa epävarmoja seiloreita olemalla kyinen aivan kaikissa olosuhteissa.

Veitsellä leikaten

2009-07-21T10:53:00.000-07:00

Right. Viimeviikonlopun ohjelmana oli muutoin vähäpurjehduksisen kesän ykköseventti: Päijänne RAID. Kirjailen aiheesta Kuperkeikkaan, koska Pam G:llä ei ole omaa blogia. Ajatuksena oli saada liikkeelle kolme kesää sitten Travenmundesta hankittu Hobie Tiger. Ensimmäisten kahden kesän aikana venettä ei saatu kunnolla edes nippuun ja viimekesän saldoksi jäi muutama kokeilu. Kävi kiusallisen ilmeiseksi, että ei noilla vehkeillä tule vedettyä, ellei osallistu kilpailuun. Näin päätimme allokoida aikaa huville ja pantiin ilmottautuminen sisään Päitsiin ja PrePäitsiin.

PrePäitsi

Rauli ei tappiokseen päässyt mukaan PrePäitsiin. Raulia paikkaamaan ilmoittautui Peto Jr:n keulalla nähty ketteräliikkeinen Aleksi. Odotukset ensi visiitistä radalle muiden F18 kattien kanssa oli positiivisen jännittyneet. Kelikin oli nussakan puuskainen. Toiveissa oli oppia mahdollisimman paljon, jotta varsinainen Päitsi menisi läpi kunnialla. Kokeneemmat monirunkopurjehtijat olivat kyllä rannalla kiitettävän avuliaita, mutta kun kokematon ei osaa kysyä mitään järkevää niin minkäs teet. "Miten mä pääsisin tosi kovaa?" - ei ole sellainen kysymys, jota kukaan kokenut vetäjä haluaa kuulla. Seilaamaan.

Pienen totuttelun jälkeen olo veneen käsissäpysymisen suhteen oli suhteellisen luottavainen. Aleksi esitti väkeviä otteita ja puuskat vedettiin rohkeasti täböllä vaikka välillä käsilläseisonta oli likellä. Itse kisaaminen oli hankalaa. Lähdöt meni joka kerta aivan perseelleen ja manööverit oli selkeästi kankeita muihin verrattuna. Kryssillä kärsittiin muihin nähden höidissä. Alamäkivauhti näyttäytyi kuitenkin erittäin positiivisena. Usein melkein gainattiin se, mitä kryssillä hävittiin. Olosuhteet oli tajuttoman shiftaavat ja puffaavat, mikä aiheutti lipsahduksia niille, joilla yritystä oli tarpeeksi. Yhtä kilpakumppania lukuunottamatta muut forkkikset lähtivät 3 lähdön jälkeen pakkaamaan varsinaista Päitsiä varten. Kyllä meidän ranteissa painoi ja veri tirskui Aleksin käsistä, mutta kun treenaamaan oli tultu... Ajettiin vimonen lähtö yhtä selvästi edellisiä vastuksia rauhallisempaa Nacraa vastaan säästömodella ja näin lunastimme itsellemme teknisen, mutta kunniattoman voiton PrePäitsistä. Tosielämässä paras lähtösijoituksemme oli 2. Antaisin tässä propsit PrePäitsin todelliselle voittajalle, mutta kun tuloksia ei ole sähkömaailmassa ja enkä niistä tämän enempää muista. Correct me!

OPINKAPPELAITA ISOILTAPOJILTA

Veneen rikaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Genaakkerin skuutit oli harhaoppisesti rikattu ja skuuttista oli parin timman seilaamisen jälkeen lähes mahdoton pidellä puffeissa. Kun skuuttien paine on tajuton, gastin on hankala liikkua trapetsille ja ajurin taakse. Myös lukkorissat kannattaa muistaa lukita...

Ison liikin pitää kryssillä pysyä kiinni. Kryssillä ison painetta säädetään cunninghamilla. Forkkiksessa cunnari vaikuttaa ymmätääkseni maston taivutukseen aika reippaasti ja villeimissä kuvitelmissani ajaminen olis "...kuten Platua hekillä ja peräsimellä käskis".

PÄIJÄNNE RAID

Varsinaiseen Päitsiin startattiin melko hätäisin tunnelmin. Kartat ja GPS:t saatiin kasaan vasta viimetingassa ja GPS:n reittipisteitä hakattiin vielä tunti ennen lähtöä. Pam G ei ole vielä tottunut rennonsalskeaan forkkis-navigointiin vaan veneessä istuu kahden henkilön tukema maaninen tarve tietää tismalleen oma karttapositio jatkuvasti. Plotteri olis tässä hyvä, mutta nyt sellaista ei ollut käytössä. Pian kartat oli valmiit ja saattin laiva lastattua enegiajuomilla, salmiakilla, hätäraketeilla ja kulkuvaloilla.

Ennen RAID starttia szekattiin köliveneiden lähtö tarkkaan. Veneen päästä baaralle jiipannut D kirkkaasti pisimmän korren ja purjehti pian parhaisiin tuuliin pitäen fliittiä pihdeissään. "Tehdään tommonen." No ei sitten tehty... Forkkista on aivan mahdoton ajoittaa linjalle samoin keinoin, kuin keeleriä. Startissa ei kuitenkaan hävitty mitään, jos ei voitetukkaan. Ensimmäinen alamäki oli aivan hermeettinen. Pienen totuttelun jälkeen genaakkeria ei päästetty vaikka alaponttoonin keula välillä meinasi sukeltaa. Homma hoidettiin peräsimestä käsin. Trapetsille ei menty. Minusta ei tuullut tarpeeksi ja olis mennyt poikittain ajeluksi. Vene luikki ulisten, kovaa ja alas. Aivan hermeettistä! Ykskoivun pisteellä oltiin lähellä Iso Meisseliä ja Big Sleeppiä.

Ykskoivun jälkeen seilaus ei sujunut toiveiden mukaisesti. Luovina kavereina ajettiin itsemme kaksi kertaa täyteen pläkään. Oltiin kyllä edeltä menneistä keelereistä katottu, että "tuolla tuulee", mutta kuinka ollakkaan korkea kalliosaari nosti gradientin irti vedestä tuulen puolelta juuri silloin, kun me olimme siinä. Ajoimme kiinni samaa trackiä vetäneen Hobie 16, joka oli ilmeisesti lähtenyt aimmin tai oli muuten vaan huvikseen liikkeellä. Kaverit veti hyvää loikkaa 50 metriä edeltä, kun me taas jäimme paikan päälle munimaan. Voi paska. Osa forkkiksista veti lännempää ohitse ja Hobie 16 pääsi mailin päähän ennen meidän pläkästä irtoamista. Tästä päästyämme ruvettiin taas kulkemaan. Tehin selän lopussa paineltiin genaakkerilla niin ylös kuin lähti kaksi jassea takakulmassa trapetsilla. Puffeissa joutui ajamaan snadisti alas, mutta nyt pelit kulki saatana niin kuin pitääkin! En vaan itse tajunnut vauhdin vaikutuksia. Yksi isompi aalto nappasi jalat alta, kuin olisi lehmällä paiskattu. Hetken hämmästelin veneen kaatumista merestä käsin. Veikkaanpa, että Auvon possella oli aika hauskaa. (Auvo oli paalupaikalla seuraamassa lippoja) Pelit saatiin kuitenkin pian pystyyn ja hupi pääsi jatkumaan, tosin vain huomataksemme, että keltainen nostonaru oli jumissa leen peräsimessä. Genaakkeri alas, laite piihin ja pientä nysväystä. Kun lippojen johdannaisvaikutukset oli lopullisesti selvitetty, onnittelimme itseämme ensimmäisistä pannuista forkkiksella! Ne oli vaan niin kertakaikkisen hienot. I love this!

Judinsaloon tullessa oli eripuolilta järveä saapuneet 5 forkkista aika tiiviissä nipussa (Shufle, Pam G, Vieras 1, Moby Dick ja Kaatus Sailing Team). Big Dick ja Big Sleep oli päässyt pahasti hatkaan. Oli kuitenkin upeaa huomata, että oltiin vielä "in the game". Vähän aikaa suditeltiin peräkanaa power reachiä ja kaikki tietysti toivoi, että itselle osuisi paras puffi. Moppelilla saa isonkin irtioton nopeasti jos vain sopiva puffi osuu paikalle. Meistä tämä oli tylsää ja todettiin olevamme "genaakkeri miehiä": Lähdimme siis painamaan muista poiketen genaakkerilla väkisin Taivalsalon itäpuolelle. Itäpuolella oli kevyttä ja rauhallista. Ehdittiin venevauhdin isommin kärsimättä rauhassa syödä, kusta ja naureskella neitsyt-pannuille. Kun palasimme fliitin kanssa yhteen, oli fliitti edelleen nipussa ja positiomme sama, kuin itätoivioretkelle lähtiessäkin. Good trip!

Näin saavuimme reitin kapeammille paikoille ranteet täynnä virtaa. Bonuksena Kärkisten sillan alitus oli suora lenssi. Tässä kohtaa tsempatiin hullun lailla ja onnistuttiinkin tekemään kaulaa muihin. Kymmeniä jiippejä ja raivoisaa puffin metsästystä. Lenssillä omaan positioon suhteessa arvioituihin puffeihin pystyy vaikuttamaan paljon enemmän, kuin power reachillä. Loppusuora kryssitiin kärsimättömästi maalia odotellen. Tuuli keveni välillä ja lähti kääntymään pohjoiseen, mutta heräsi sitten uudestaan. 3. maallin. Yesh! Great performance!

Mitä nyt? Yllätimme itsemme asiallisella venevauhdilla ja luottavaisuudella omiin taitoihin myös piukoissa paikoissa ja vauhdeissa. Päijänne RAID toimi meille melkoisena innoittajana. On aika varmaa, että Pam G:tä tullaan näkemään kisoissa myös jatkossa. Siihen oikeaan RAIDIIN? Mikä ettei, pitäis vaan treenata oikeesti.

OPINKAPPALEITA

Se vi**n cuningham ja veneen rikamaaninen. Cunnari oli väärin rikattu, eikä sitä voitu isojen poikien ohjeidenmukaan käyttää.

Sää: Vehkeissä oli sen verran uutuusarvoa, että pää ei oikeen toiminut purjehtiessa. Correct me if im wrong, mutta uskoakseni Päijänteen länsirantaa seuraileva harju aiheutti ilmaan sen verran tubulenssia, että gradientti tuuli tuli harjun takana alas aika usein. Tämä näkyi kiukkuisempina ja pidempinä puffeina länsirannalla. Tämä tuli mieleen joskus Judinsalon jälkeen, jolloin varsinaset pitkät selät oli jo vedetty. Joku oppikirja kehotti purjehtiessa miettimään, että: "Onko syytä oletttaa, että ilma olisi epästabiilimpaa jossakin? Jos on, mene sinne"

Allekirjoittaneelle tämä oli 11. "Päitsi" niminen eventti Järvi-Suomessa. Tosin kymmenen ensimmäistä on tapahtunut talviaikaan, startannut Helsingistä ja päättynyt Helsinkiin. Oli ehkä maailman hienointa aloittaa makean veden purjehdus nimen omaan Päitsissä nimen omaan merten moottoripyörällä.

Riku

Race Day 3 - Kylä tasasee käy

2009-04-30T00:21:00.000-07:00

Kilpailun lähtöä oli aikaistettu aikaisempien päivien kiusallisten tuuliolosuhteiden vuoksi. Tuuli syttyi, sammui ja pyöri akselinsa ympäri koko regatan ajan ja näin lähtöjen aikaansaaminen vaati kilpailulautakunnalta taikurin otteita. Onneksi niitä nähtiin. Tämän viikonlopun jälkeen on helppo ymmärtää, miksi välimeren purjehtijoista kehittyy taidokkaita tuulivelhoja. Lähdön aikaistaminen oli kilpailullisesti äärimmäisen hyvä idea. Aamulla kengät vain painoi tavallista enemmän, koska edellinenkin ilta oli venähtänyt seuraavaan päivään. Vaan eipä mitään: Kunhan laiturista päästiin vei kilpapurjehdus taas mukanaan.

Päivän ensimmäinen lähtö onnistui hyvin ja koimme myös purjehtivamme erinoimaisesti. Kisasimme koko lähdön ajan pääasiassa Flexiä vastaan, joka hyökkäsi aktiivisesti kaikilla mahdollisilla merkeillä. Tällä kertaa kävi niin, että jokin osa taistelusta tarttui oikeen filkallekkin. Tässä kuvassa olemme juuri lähdössä alemerkin kiertoon. Olemme vene, jonka keulamies kuikuilee keulapurjeen takana. Ulkonaolevat veneet on mylvitty irti ja sisällä oleva vene on aika lähellä merkkiä. Keltaisesta alamerkistä muuten näkyy osa keulapurjeen akkunasta. Hieman tilannetta ennen Flexille on vihelletty ja sohittu veneen penaalia giljotiini eleellä kaapin paikan osoittamiseksi. Hetki kuvaa ennen Flexi vielä unelmoi sisäpaikasta tulessaan vasemmalta. Tässä kuvassa veneemme perä ja hekkiin kiinnitetty protestilippu paistaa kuvan vasemmassa laidassa. Portti on suljettu, ulkoveneet on kampattu ja sisin vene joutui liian lähelle merkkiä valuen ulos. Muutaman minutin pinnistelyn jälkeen Flexi napsautti vendalla pois paskoista. Ei lähdetty erityisesti matchaamaan, mutta vasemmalle piti meidänkin päästä ja lyötiin pian perään. Vimosen ylämerkin jälkeen pasautimme kuitekin itsemme kahden veneen lukkoon ja Flexi löysi takaa tiensä pinon sisäpuolelle, onnistuen gainaamaan 3 pojoa. Startin jälkeen koimme, että lähtö oli purjehduksellisesti erittäin eheä kaikilta osa-alueilta. Sijoitus 13./30. Tuotto Bene? Jäiköhän taistelun tiimellyksessä joitakin mahdollisuuksia kuitenkin käyttämättä?

Regatan viimeinen ja kuudes lähtö ei napsahtanut aivan kohdalleen. Painuimme startin jälkeen rataa pitkin oikealle. Olimme jo edellisessä lähdössä huomanneet, että tuuli tekee ylämerkkiä lähestyttäessä melko ufon banaanin, joka nostaa vasemman laidan muiden ohi, kuin hissillä. Sinne oli alun perin määrä tähdätä, mutta jostain syystä jäimme munimaan baaran halssille. Imu oikealla tuntui niiiiin hyvältä. Mutta kuinka ollakaan, Flexi otti vasemmalta hissin ja napsautti merkille ensimmäisenä. Oma sijoitus ekalla merkillä oli +20 Tähän ei voi todeta muuta kuin: We just love compressed fleet! Alamäki meni aivan nappiin ja vielä napimpaan meni alamerkki. Saimme oikealle alamerkille privè kierron. Tässä onnistuimme niin hyvin, että päästiin fliitin ylähyllylle. Tämän perään vauhti ja höidi riitti siellä pysymiseen ja jatkuvaan gainaamiseen. Oikea alamerkki ja ylähylly joka vei vasemmalle laidalle oli nyt se resepti jota todella tarvittiin. Tässä vaiheessa kaikki pyrki vasemmalle – vaikka paska tuulissa. Venda napsahti juuri oikeaan kohtaan hissiä ja merkille tultiin paaralla neljä mittaa alle. Siihen venda ja luukku kiinni kammo posselta.... ai ai ai ***** miten hyvää se voi tehdä. Posse yritti vielä hyökkiä alamäessä, mutta turhaan. Pienen nahistelun jälkeen päästiin irti avopallosta kevenevässä alamäessä. Tyypit joutu huolehtimaan liikaa toisistaan. Ennen maaliintuloa edessäolevien ottelu meni niin karskiksi, että oli 1 mitan päässä, että ei saatu fikkaan 2 lisä pojoa. Takana tulevat uhkaajat oli jo +5 mittaa takana, joten päätä ei tarvinnut isommin pyörittää. Sija 9./30. Tutto Benissimo!

Loppuksi kuvassa oleva Flexi vei regatan voiton ollen tasapisteissä Nanukin kanssa. Vimosen lähdön voitto vei pokaalin Saksaan. Flexillä on kaksi perättäistä MM hopeaa ja pojat ja tytöt aikovat mitä ilmeisimmin tehdä jotakin kirkastaakseen mitalinsa oikean väriseksi. Olemme muuten pahoillamme myöhäisestä tarinoininnista. Vaikka kaikki varsinaiset lähdöt on käyty auttavasti läpi, on tarinaa kuitenkin luvassa lisää yhteenvedon muodossa ja kilpapurjehduskultuurisista näkökulmista. Stay tuned!

Race Day II – We are getting the hang of it

2009-04-18T12:46:00.000-07:00

Meri näytti harmaana Hotell Corallon ikkunasta. Satoi. Painuimme aamiaisen jälkeen paikalliseen Alepaan ostamaan paikan päällä siivutettua Prosciutto di Parmaa, Prosciutto di San Danieleä sekä päärynöitä naposteltavaksi starttien välillä. Investoimme myös starttien jälkeen siirrolla imailtaviin keijjoihin (inveostoinnin pääasiallinen vastike on veneessä kuljetettava paino). Minuutteja kestäneen kauppareissun jälkeen koimme kiireen tuntua veneelle siirryttäessä. Allonmurtajan päässä sadetta piteli kuitenkin vain toiveekkaat suomalaiset ja saksalaiset. Toivo hiipui ja epäiltiin itseämme hölmöiksi. Näin oli. Paikalliset kurkot pitivät sadetta latea juoden sataman kahvilassa. Starttia oli siirretty ja tieto asiasti kulki meille tuntemattomalla tavalla. Parin tunnin palloilun jälkeen alkoi otsa turvota. Mietimme ratkaisua ja päätimme painua pizzalle silläkin uhalla, että AP tippuisi. Mainitsin kuitenkin asiasta edellisenä iltana tutuksi tulleelle etelän keisarille: Alberto La Tegola:lle. Alberto otti asian hoitaakseen kilpailun il presidenton kanssa ja sopi, että AP ei tipu seuraavan 45 minuutin aikana. Toisilla nuo neuvottelut tuntuu sujuvan harvasanaisesti ja tuloksekkaasti ;) Täydennyksen jälkeen moraali oli huipussaan. Painuttiin laiturin päähän katsomaan miltä meri näyttäisi. Erään aikaisemmin tutuksi tulleen Platun isompi saman niminen sisko, Fiamma lipui serkkutyttöjensä ohi. Hetken päästä il presidento palasi kumiveneellä tiedustelu reissulta ja näytti peukkua. Oli aika siirtyä tositoimiin!

Tällä kertaa meillä oli ennen starttia vahva näkemys siitä, että oikealle olisi päästävä. Minuutti, pari ennen starttia kävi saletiksi se tosi seikka, että startaaminen veneen päästä tietää täys stoppia, kolistelemista, potkimista, paskoja sekä potentiaalisen varaslähdön. Pidimme kuitenkin päämme ja stoppattiin kiulu 20-30 metrin päähän starttiveneestä, odotettiin että häly alkaa ja tultiin vauhdilla veneen vierestä fliitti valuessa kolistellen ja toisiaan potkien. Näin vendapaikka aukesi heti ja pääsimme vauhdilla ja vapaissa oikealle. Hyvä päätös, oltiin ylämerkillä viidentenä. Vikalla kryssillä Alberto pääsi kuittaamaan meidät. Syntyi jännä lenssi. Oli aivan hilkulla että ei saatu Albertolta sisäpaikkaa alamerkillä. Hieman kovempi tuuli tuntui vaan parantavan meidän laukkaa muihin verrattuna. Sija 6./30. Tutto bene.

Päivän toisessa lähdössä tuuli oli vähän keventynyt ja meri sileähkö. Startti meni penkin alle. Emme tienneet vielä 3 minuutin kohdalla mihin ollaan menossa ja epätietoisuus kostautui koheltamisena. Jatkoimme sinnikkäästi paskoissa purjehtimista ja olimmekin ylämerkillä hienosti toiseksi viimeisenä veneenä. Tästä viisastuneena voinkin suositella, että jos selkeää näkemystä ei synny se ei haittaa - kannattaa silti tehdä hyvä startti! Toinen yhtä älykäs viisaus, joka tähän sopii on klassinen: ”Aikaa kuluu ja asioita tapahtuu” (Steven Seagal). Shiftit on niin isoja ja puffit paikallisia, että linjanpään valintaa vie näkemys radasta, ei niinkään linjan suunta sinne tai tänne. Ylämerkillä ongimme kirveen kaivosta ja aloitimme purjehduksen. Kompressoituneessa fliitissä on etunsa ja ohitustalkoot onnistui hyvin. Hienoja merkkikahinoita, tarkkaa tuulisilmää ja napakkaa venevauhtia. Sija 14./30. Tutto Bene.

Päivän vimonen lähtö onnistui muistaakseni asiallisesti. Hyvältä tuntunut venevauhti ei vaan suostunut näyttäytymään ekalla kryssillä. Kun spinaakkeri saatiin ylös merkiltä alkoi peräsimessä tuntua pientä onkiahventa muistuttavaa frekvenssiltään epäsäännöllistä tempoilua. Tempoilu loppui alamerkillä, mutta vain alkaakseen uudestaan seuraavalla lenssillä. Kisan jäkeen menin hekkiin roikkumaan heittäkseni vettä. Vene muljahti aallosta oudosti ja peräsimestä irtosi muovipussi ikään kuin nauraakseen meille. Päivän opetus on se, että Platun peräsimen pystyy tarkastamaan kädellä ja se todella kannattaa jos siellä on se naurava muovipussi. Sija 22./30. Multala classics.

Tässä vaiheessa regattaa kävi selväksi, että tuloksiimme jäisi yksi +20 sijoitus.

Sail Speculation

2009-04-17T01:52:00.000-07:00

Platujen purjeet on nyt muuttumassa kovaa tahtia. Useampi italialainen valmistaja on päräyttänyt 3DL tyyppisiä purjeita kehiin. Luokkasääntö on ilmeisesti hyväksynyt nämä. Platu luokan entisen teknisen johtajan mukaan purjevalmistajat perustelivat 3D purjeita sillä, että viimeisimpien pujeiden paneelit tehtiin joka tapauksessa näin. Oli lopun perin helpompi tehdä koko purjeet 3DL tyyppisiksi. Näin syntyisi kevyempiä ja parempia purjeita samaan rahaan. Nämä meidän käytettynä ostetut 2006 paneeli Montefuscot kuljetti La Revoltosan Vigon MM kisoissa 5 sijalle ja nyt tuntuu siltä, että ne osaa kyyditä myös meitä. Kuvassa naapurin Montefusco 2009 ison matskua. Saapa nähdä, miten nuo 3D jengit luikkii. Asia on täällä erittäin kuuma puheenaihe, koska tuotantopurjeet on nyt tiimeillä ensimmäistä kertaa päällä. Pahat suut ennustaa purjeille lyhyttä ikää. Kateellisten panettelua?

Race Day 1 – Kammo spennajaiset

2009-04-17T01:16:00.000-07:00

Ajatuksena oli selvittää muodollisuudet mahdollisimman rivakasti ja painua vesille selvittelemään tilannetta. Ensimäisen varoitusviestin oli määrä tussahtaa klo 13.00. Muodollisuuksiin meinasi tulla mutkia, kun allekirjoittanut oli ehtinyt pääsiäisen lampaan potkien ja lyhyen pizza, pasta, birra, grappa e vino rosso kuurin aikana kopata + 5 kg kelkkaan. Marginaalia neljäänsataan kiloon oli vielä viikko aikasemmin ~10kg, mutta nyt mentiin 700 grammaa yli. Punnitsijana toiminut italo friidu kuitenkin katsoi, että tästä päästäisiin riisumalla loputkin vaatteet, eikä halunnut nähdä enempää... (Miksi ihmeesä?). Luku pyöristettiin alaspäin. Radalle mars mars.

Livuimme kevyessä kelissä Cala de Medicin valtavien aallonmurtajien portista ulos. Tuulta oli kolmisen metriä sekunnissa ja aalto oli parimetristä. Interesting? Pienen hieromisen jälkeen saimme silitysrautamme kryssaamaan aallokossa nätisti. Lyhyt vene mahtui aaltojen väliin. Tiimin seniorin tietotaidon avustuksella saatiin vielä vauhtikin kohdalleen. Ainakin omasta mielestämme. Vaikka olosuhteet oli haastavat, startti puhallettiin käyntiin. Juuri ennen sitä viimeistä kanuunan laukausta tuuli pyllähti äkillisesti. Juuri tässä kohtaa me tietenkin vendasimme. Jes! Tossa chopissahan vene kiihtyy hienosti. Aivan erityisen hyvin vene kiihtyy paskoista. Ylitimme starttilinjan noin 2 minuutin kiihdyttelemisen jälkeen. Bow down, bow down BOW DOWN! Muutaman vuoden tauko kunnon starteista näkyy. Emme kuitenkaan heittäneet kirvestä kaivoon. Kaikilla oli samoja ongelmia. Olosuhteita voi hyvin kutsua kalevalaisittain "kyisiksi". Kammo choppi ja erittäin kevyt tuuli, joka oskiloi, kuolee ja puffaa epäjohdonmukaisesti 30 - 60 sekunnin frekvensseissä. Hyvin pian löysimme vapaan reitin sinne mihin halusimme, eli tällä kertaa rannan puolelle. Tuntui silti siltä, että herkkyyttä riittää ja kevyt choppi kulki erinoimaisesti. Peli puhallettiin poikki vähän ennen ylämerkkiä. Tähän mennessä olimme siellä missä pitikin olla ja vielä asiallisessa asemassa. auts. Onneksi peli kuitenkin pantiin poikki. Lenssaaminen noissa oloissa on jo henkisesti raskasta. Tuulta odotamaan...

Pitkähkön odottelun jälkeen osa porukasta voi jo pahoi. Vene rullasi ja purjeet hakkasi kuolevassa choppissa. Lopulta kestävän tuntuinen tuuli alkoi lännestä ja startti saatiin käyntiin. Lähtö ei ollut edelleenkään kummoinen. Tällä kertaa kärkiveneet oli kuitenkin startin jälkeen iskuetäisyydellä. Ensimmäinen kryssi ei kuitenkaan onnistunut erityisen hyvin. Alamäki meni vielä heikoimmin. Voitimme kyllä oman laitamme, mutta valitettavasti oma laita oli väärä. Tuuli ripsahti meidän laitaan ja vuosimme 20 veneenmittaa. Paras oli vielä tulossa. Alamerkillä tööttäiltiin ylämummon siirtyisen merkiksi. Saimmekin heti visuaalin ylämerkistä. Vähän aikaa tuntui siltä, että menee erittäin vahvasti. Asiaan saatiin kuitenkin pikainen korjaus, kun huomasimme, että sehän oli piruvie väärä ylämerkki. Viimeinen niitti oli se tosiseikka, että lähtö otettiin tuulen kevetessä maaliin uudella ylämerkillä. Vautsi mikä suorituskyky! Sijoitus 21. /30.

Rantaan purjehdittaessa veneessä ei ollut kuitenkaan hiljaista. Olimme omin silmin todeneet, että vauhti on kunnossa ja pystymme ainakin näissä olosuhteissa taistelemaan niin, että nenä ei putoa poskelle heti ekassa erässä. Tosin kaikkia iskuja ei jatkossa kannataisi torjua poskipäillä. Vähemmän pikaiset pastat, pullo paikallista herkkua ja nukkumaan. Kiitos.

Pientä laittoo se vaatii vaan...

2009-04-16T11:33:00.000-07:00

Aamulla jännitti. Vuokraplatusta ei ollut tietoa. Paikallinen Platukeisari Edoardo Barni (Eki) oli edellisenä iltana ilmoittanut puhelimessa jotkain seuraavan tapaista ”my friends...we have to talk”. Puhelin soi kuitenkin aamulla ja Eki ilmoitti löytäneensä meidän veneen. Hull #62 odotti meitä rannassa. Pirssi oli törkyinen. Venettä ei oltu käytetty tai pesty vuosiin. Koko päivä kulki venettä puunatessa. Likainen ja unhoitettu vene itki onnesta, kun kuorimme siitä kilpailukykyisen ratojen mustan hepan. Vuokrahintaa tarkisitettiin likaisen kauppatavaran vuoksi. Kun härveli oli pesty ja saatu veteen vedimme pizzat, börstat ja 30 minuutin power napit.

Tämän jälkeen vuorossa oli alustava takilan trimmaus. Masto mitattiin suoraksi, omat keulastaagin jatkeet löytyi kassista ja päräytimme ~22/12 tellin (Loos). Mastojalka napsahti keski säätöön. Diagonaaleihin emme tässä vaiheessa koskeneet. Isopurjeeseen (Montefusco 2006)viriteltiin kevyentuulen latat. Ennen kuin ilta sai, oli peli ja purjeet on koeponnistettu ”kolmenvartin” pikapurjehduksella. Kaikki tuntuu toimivan hyvin... Keep your fingers crossed. Pikaiset pastat, pullo paikallista herkkua ja nukkumaan. Huomenna kisataan.

PS: Hotellissamme ei ollut lakua tarjolla ja reissu oli erittäin hektinen. Aiomme kuitenkin pysyä puheissamme avoimuuden suhteen, joten stay tuned - blogaukset tulee tällä kertaa näin postuumisti.

Talo Toscanassa

2009-04-15T11:29:00.000-07:00

Terkkuja saapasmaasta. Saavuimme yhden illan ja alkuyön matkustamisen jälkeen Castiglionchello nimiseen paikkaan. Roomaan mentiin lentokoneella, tänne tultiin BMW:llä. Purjeet teki kyydistä ahtaan. Pikaiset pastat, limppu paikallista herkkua ja nukkumaan. Kiitos.

Stage 1. Ideasta toteutukseen

2009-04-01T01:04:00.000-07:00

Tahtoo ”sinne missä vesi on oikean väristä”. Mikä olisi oikea kalikka, paikka ja aika?
Tuumasta toimeen.
Tiedossa oli, että sekä Espanjassa että Italiassa on aktiiviset Platu-fliitit. Ajantasainen ja aktiivinen Italian sivusto ohjasi miettimään kisaamista sillä puolella. Ehkä argumentaatiossa painoi myös se, että viime vuonna ranking-kisoihin osallistui 67 Platua ja tämän vuoden MM-kisat Punta Alassa (Italia) eivät varmasti vähennä kiinnostusta…

Sähköpostia Platu-liiton pojille Italiaan. Ja katsos: historiallinen kokemus vastausviiveistä ei pitänyt paikkaansa, vaan vastaus kysymykseen ”onko veneitä saatavilla” tuli kuin tykin suusta: ”Just say how many!?”. Kiitokset tästä kuuluvat paikallisen liiton aktiiveille eli sihteeri Giacomo Bufalinille ja puheenjohtaja Edoardo Barnille. Kaikki tarvittava materiaali ja vastaukset löytyivät englanniksi ja helpotti oleellisesti päätöksentekoa.

Italialaiset ovat selvästi varautuneet MM-kisojen aiheuttamaan positiiviseen kiinnostukseen neljän 2009 ranking-kisan suhteen (http://www.platu25.it/master.asp?ft=3&lg=0):
- I leg - Cala de' Medici (Livorno) - April 17/18/19
- II leg - Punta Ala “Gavitello d’Argento”- May 29/30/31
- III leg Italian Championship - Monopoli (Bari)- July 16/17/18/19
- IV leg World Championship - Punta Ala - Sept 27/Oct 3
Mahdolliset venekuljetukset, venevuokrat vakuutuksineen, majoitukset, etc. on infottu/järjestetty liiton toimesta.

Kohti Livornoa siis!

Leg I kustannuksista:
- Venevuokra 1000 eur (ready-to-race, purjeet mallia training)
- Lennot Roomaan 300 eur/ragazzo (galna dagar 240 eur...)
- Majoitus maun mukaan – hotellissa esim. 40 eur/yö/ragazzo
- Osallistumismaksu 300 eur
- Auto Roomasta maun ja tilatarpeen mukaan – esim. 500 eur
Tämä kuperkeikka ei ole kuin tahdosta kiinni – rätit kainaloon ja menoksi. Ja mukaan mahtuu tiimejä edelleen!

Kuperkeikka Nro 1. Livorno 17-20.4.2009

2009-03-02T03:04:00.001-08:00

Heippa lukija. Tervetuloa Kuperkeikka blogiin. Täältä voit seurata kilpapurjehdusseikkailuita tai innostua sellaisen tekemisestä. Nyt seikkailun on määrä tapahtua Italian Livornossa. Tämä blogi herättänee kilpapurjehdusta aktiivisesti seuraavien lukijoidensa keskuudessa kysymyksiä: Mikä ihmeen Kuperkeikka? Onko Kuperkeikka joku uusi tiimi? Mikä luokka? ja tietenkin ...What´s it rate? Äärimmäinen kysymys, jolla saa savut pihalle vaikka supertietokoneesta kuuluu: "Why?" Tällä kertaa pystymme vastaamaan tähän ilman ATK:n muuten korvaamatonta apua: Retki suoritetaan siksi, että kilpapurjehdus on jännää ja oppiminen kivaa. Tosin on retkellä ylevämpiäkin toiveita. Haluaisimme Kuperkeikan inspiroivan itsemme lisäksi muuta kilpapurjehdusyhteisöä purjehtimaan erilaisten ihmisten kanssa erilaisilla veneillä ja jakaamaan kokemuksiaan koko yhteisölle. Aivan liian monen kilpapurjehdusretken huvit ja opit jää retkelle osallistuneiden henkilöiden omaksi tiedoksi. Siksi tämä blogi. Blogi on muuten kenen tahansa käytössä, joka haluaa suorittaa Kuperkeikan. Tällä kertaa Kuperkeikan suorittaa joukko paljon nähneitä purjehtijoita, joka ei ole etabloitunut kilpapurjehdustiimi, tai edes ikinä purjehtinut yhdessä. Toivottavasti tauti on tarttuva.