Race Day 1 – Kammo spennajaiset

Ajatuksena oli selvittää muodollisuudet mahdollisimman rivakasti ja painua vesille selvittelemään tilannetta. Ensimäisen varoitusviestin oli määrä tussahtaa klo 13.00. Muodollisuuksiin meinasi tulla mutkia, kun allekirjoittanut oli ehtinyt pääsiäisen lampaan potkien ja lyhyen pizza, pasta, birra, grappa e vino rosso kuurin aikana kopata + 5 kg kelkkaan. Marginaalia neljäänsataan kiloon oli vielä viikko aikasemmin ~10kg, mutta nyt mentiin 700 grammaa yli. Punnitsijana toiminut italo friidu kuitenkin katsoi, että tästä päästäisiin riisumalla loputkin vaatteet, eikä halunnut nähdä enempää... (Miksi ihmeesä?). Luku pyöristettiin alaspäin. Radalle mars mars.


Livuimme kevyessä kelissä Cala de Medicin valtavien aallonmurtajien portista ulos. Tuulta oli kolmisen metriä sekunnissa ja aalto oli parimetristä. Interesting? Pienen hieromisen jälkeen saimme silitysrautamme kryssaamaan aallokossa nätisti. Lyhyt vene mahtui aaltojen väliin. Tiimin seniorin tietotaidon avustuksella saatiin vielä vauhtikin kohdalleen. Ainakin omasta mielestämme. Vaikka olosuhteet oli haastavat, startti puhallettiin käyntiin. Juuri ennen sitä viimeistä kanuunan laukausta tuuli pyllähti äkillisesti. Juuri tässä kohtaa me tietenkin vendasimme. Jes! Tossa chopissahan vene kiihtyy hienosti. Aivan erityisen hyvin vene kiihtyy paskoista. Ylitimme starttilinjan noin 2 minuutin kiihdyttelemisen jälkeen. Bow down, bow down BOW DOWN! Muutaman vuoden tauko kunnon starteista näkyy. Emme kuitenkaan heittäneet kirvestä kaivoon. Kaikilla oli samoja ongelmia. Olosuhteita voi hyvin kutsua kalevalaisittain "kyisiksi". Kammo choppi ja erittäin kevyt tuuli, joka oskiloi, kuolee ja puffaa epäjohdonmukaisesti 30 - 60 sekunnin frekvensseissä. Hyvin pian löysimme vapaan reitin sinne mihin halusimme, eli tällä kertaa rannan puolelle. Tuntui silti siltä, että herkkyyttä riittää ja kevyt choppi kulki erinoimaisesti. Peli puhallettiin poikki vähän ennen ylämerkkiä. Tähän mennessä olimme siellä missä pitikin olla ja vielä asiallisessa asemassa. auts. Onneksi peli kuitenkin pantiin poikki. Lenssaaminen noissa oloissa on jo henkisesti raskasta. Tuulta odotamaan...

Pitkähkön odottelun jälkeen osa porukasta voi jo pahoi. Vene rullasi ja purjeet hakkasi kuolevassa choppissa. Lopulta kestävän tuntuinen tuuli alkoi lännestä ja startti saatiin käyntiin. Lähtö ei ollut edelleenkään kummoinen. Tällä kertaa kärkiveneet oli kuitenkin startin jälkeen iskuetäisyydellä. Ensimmäinen kryssi ei kuitenkaan onnistunut erityisen hyvin. Alamäki meni vielä heikoimmin. Voitimme kyllä oman laitamme, mutta valitettavasti oma laita oli väärä. Tuuli ripsahti meidän laitaan ja vuosimme 20 veneenmittaa. Paras oli vielä tulossa. Alamerkillä tööttäiltiin ylämummon siirtyisen merkiksi. Saimmekin heti visuaalin ylämerkistä. Vähän aikaa tuntui siltä, että menee erittäin vahvasti. Asiaan saatiin kuitenkin pikainen korjaus, kun huomasimme, että sehän oli piruvie väärä ylämerkki. Viimeinen niitti oli se tosiseikka, että lähtö otettiin tuulen kevetessä maaliin uudella ylämerkillä. Vautsi mikä suorituskyky! Sijoitus 21. /30.

Rantaan purjehdittaessa veneessä ei ollut kuitenkaan hiljaista. Olimme omin silmin todeneet, että vauhti on kunnossa ja pystymme ainakin näissä olosuhteissa taistelemaan niin, että nenä ei putoa poskelle heti ekassa erässä. Tosin kaikkia iskuja ei jatkossa kannataisi torjua poskipäillä. Vähemmän pikaiset pastat, pullo paikallista herkkua ja nukkumaan. Kiitos.