Race Day II – We are getting the hang of it

Meri näytti harmaana Hotell Corallon ikkunasta. Satoi. Painuimme aamiaisen jälkeen paikalliseen Alepaan ostamaan paikan päällä siivutettua Prosciutto di Parmaa, Prosciutto di San Danieleä sekä päärynöitä naposteltavaksi starttien välillä. Investoimme myös starttien jälkeen siirrolla imailtaviin keijjoihin (inveostoinnin pääasiallinen vastike on veneessä kuljetettava paino). Minuutteja kestäneen kauppareissun jälkeen koimme kiireen tuntua veneelle siirryttäessä. Allonmurtajan päässä sadetta piteli kuitenkin vain toiveekkaat suomalaiset ja saksalaiset. Toivo hiipui ja epäiltiin itseämme hölmöiksi. Näin oli. Paikalliset kurkot pitivät sadetta latea juoden sataman kahvilassa. Starttia oli siirretty ja tieto asiasti kulki meille tuntemattomalla tavalla. Parin tunnin palloilun jälkeen alkoi otsa turvota. Mietimme ratkaisua ja päätimme painua pizzalle silläkin uhalla, että AP tippuisi. Mainitsin kuitenkin asiasta edellisenä iltana tutuksi tulleelle etelän keisarille: Alberto La Tegola:lle. Alberto otti asian hoitaakseen kilpailun il presidenton kanssa ja sopi, että AP ei tipu seuraavan 45 minuutin aikana. Toisilla nuo neuvottelut tuntuu sujuvan harvasanaisesti ja tuloksekkaasti ;) Täydennyksen jälkeen moraali oli huipussaan. Painuttiin laiturin päähän katsomaan miltä meri näyttäisi. Erään aikaisemmin tutuksi tulleen Platun isompi saman niminen sisko, Fiamma lipui serkkutyttöjensä ohi. Hetken päästä il presidento palasi kumiveneellä tiedustelu reissulta ja näytti peukkua. Oli aika siirtyä tositoimiin!


Tällä kertaa meillä oli ennen starttia vahva näkemys siitä, että oikealle olisi päästävä. Minuutti, pari ennen starttia kävi saletiksi se tosi seikka, että startaaminen veneen päästä tietää täys stoppia, kolistelemista, potkimista, paskoja sekä potentiaalisen varaslähdön. Pidimme kuitenkin päämme ja stoppattiin kiulu 20-30 metrin päähän starttiveneestä, odotettiin että häly alkaa ja tultiin vauhdilla veneen vierestä fliitti valuessa kolistellen ja toisiaan potkien. Näin vendapaikka aukesi heti ja pääsimme vauhdilla ja vapaissa oikealle. Hyvä päätös, oltiin ylämerkillä viidentenä. Vikalla kryssillä Alberto pääsi kuittaamaan meidät. Syntyi jännä lenssi. Oli aivan hilkulla että ei saatu Albertolta sisäpaikkaa alamerkillä. Hieman kovempi tuuli tuntui vaan parantavan meidän laukkaa muihin verrattuna. Sija 6./30. Tutto bene.

Päivän toisessa lähdössä tuuli oli vähän keventynyt ja meri sileähkö. Startti meni penkin alle. Emme tienneet vielä 3 minuutin kohdalla mihin ollaan menossa ja epätietoisuus kostautui koheltamisena. Jatkoimme sinnikkäästi paskoissa purjehtimista ja olimmekin ylämerkillä hienosti toiseksi viimeisenä veneenä. Tästä viisastuneena voinkin suositella, että jos selkeää näkemystä ei synny se ei haittaa - kannattaa silti tehdä hyvä startti! Toinen yhtä älykäs viisaus, joka tähän sopii on klassinen: ”Aikaa kuluu ja asioita tapahtuu” (Steven Seagal). Shiftit on niin isoja ja puffit paikallisia, että linjanpään valintaa vie näkemys radasta, ei niinkään linjan suunta sinne tai tänne. Ylämerkillä ongimme kirveen kaivosta ja aloitimme purjehduksen. Kompressoituneessa fliitissä on etunsa ja ohitustalkoot onnistui hyvin. Hienoja merkkikahinoita, tarkkaa tuulisilmää ja napakkaa venevauhtia. Sija 14./30. Tutto Bene.

Päivän vimonen lähtö onnistui muistaakseni asiallisesti. Hyvältä tuntunut venevauhti ei vaan suostunut näyttäytymään ekalla kryssillä. Kun spinaakkeri saatiin ylös merkiltä alkoi peräsimessä tuntua pientä onkiahventa muistuttavaa frekvenssiltään epäsäännöllistä tempoilua. Tempoilu loppui alamerkillä, mutta vain alkaakseen uudestaan seuraavalla lenssillä. Kisan jäkeen menin hekkiin roikkumaan heittäkseni vettä. Vene muljahti aallosta oudosti ja peräsimestä irtosi muovipussi ikään kuin nauraakseen meille. Päivän opetus on se, että Platun peräsimen pystyy tarkastamaan kädellä ja se todella kannattaa jos siellä on se naurava muovipussi. Sija 22./30. Multala classics.

Tässä vaiheessa regattaa kävi selväksi, että tuloksiimme jäisi yksi +20 sijoitus.