Veitsellä leikaten

Right. Viimeviikonlopun ohjelmana oli muutoin vähäpurjehduksisen kesän ykköseventti: Päijänne RAID. Kirjailen aiheesta Kuperkeikkaan, koska Pam G:llä ei ole omaa blogia. Ajatuksena oli saada liikkeelle kolme kesää sitten Travenmundesta hankittu Hobie Tiger. Ensimmäisten kahden kesän aikana venettä ei saatu kunnolla edes nippuun ja viimekesän saldoksi jäi muutama kokeilu. Kävi kiusallisen ilmeiseksi, että ei noilla vehkeillä tule vedettyä, ellei osallistu kilpailuun. Näin päätimme allokoida aikaa huville ja pantiin ilmottautuminen sisään Päitsiin ja PrePäitsiin.

PrePäitsi

Rauli ei tappiokseen päässyt mukaan PrePäitsiin. Raulia paikkaamaan ilmoittautui Peto Jr:n keulalla nähty ketteräliikkeinen Aleksi. Odotukset ensi visiitistä radalle muiden F18 kattien kanssa oli positiivisen jännittyneet. Kelikin oli nussakan puuskainen. Toiveissa oli oppia mahdollisimman paljon, jotta varsinainen Päitsi menisi läpi kunnialla. Kokeneemmat monirunkopurjehtijat olivat kyllä rannalla kiitettävän avuliaita, mutta kun kokematon ei osaa kysyä mitään järkevää niin minkäs teet. "Miten mä pääsisin tosi kovaa?" - ei ole sellainen kysymys, jota kukaan kokenut vetäjä haluaa kuulla. Seilaamaan.

Pienen totuttelun jälkeen olo veneen käsissäpysymisen suhteen oli suhteellisen luottavainen. Aleksi esitti väkeviä otteita ja puuskat vedettiin rohkeasti täböllä vaikka välillä käsilläseisonta oli likellä. Itse kisaaminen oli hankalaa. Lähdöt meni joka kerta aivan perseelleen ja manööverit oli selkeästi kankeita muihin verrattuna. Kryssillä kärsittiin muihin nähden höidissä. Alamäkivauhti näyttäytyi kuitenkin erittäin positiivisena. Usein melkein gainattiin se, mitä kryssillä hävittiin. Olosuhteet oli tajuttoman shiftaavat ja puffaavat, mikä aiheutti lipsahduksia niille, joilla yritystä oli tarpeeksi. Yhtä kilpakumppania lukuunottamatta muut forkkikset lähtivät 3 lähdön jälkeen pakkaamaan varsinaista Päitsiä varten. Kyllä meidän ranteissa painoi ja veri tirskui Aleksin käsistä, mutta kun treenaamaan oli tultu... Ajettiin vimonen lähtö yhtä selvästi edellisiä vastuksia rauhallisempaa Nacraa vastaan säästömodella ja näin lunastimme itsellemme teknisen, mutta kunniattoman voiton PrePäitsistä. Tosielämässä paras lähtösijoituksemme oli 2. Antaisin tässä propsit PrePäitsin todelliselle voittajalle, mutta kun tuloksia ei ole sähkömaailmassa ja enkä niistä tämän enempää muista. Correct me!

OPINKAPPELAITA ISOILTAPOJILTA

Veneen rikaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Genaakkerin skuutit oli harhaoppisesti rikattu ja skuuttista oli parin timman seilaamisen jälkeen lähes mahdoton pidellä puffeissa. Kun skuuttien paine on tajuton, gastin on hankala liikkua trapetsille ja ajurin taakse. Myös lukkorissat kannattaa muistaa lukita...

Ison liikin pitää kryssillä pysyä kiinni. Kryssillä ison painetta säädetään cunninghamilla. Forkkiksessa cunnari vaikuttaa ymmätääkseni maston taivutukseen aika reippaasti ja villeimissä kuvitelmissani ajaminen olis "...kuten Platua hekillä ja peräsimellä käskis".

PÄIJÄNNE RAID

Varsinaiseen Päitsiin startattiin melko hätäisin tunnelmin. Kartat ja GPS:t saatiin kasaan vasta viimetingassa ja GPS:n reittipisteitä hakattiin vielä tunti ennen lähtöä. Pam G ei ole vielä tottunut rennonsalskeaan forkkis-navigointiin vaan veneessä istuu kahden henkilön tukema maaninen tarve tietää tismalleen oma karttapositio jatkuvasti. Plotteri olis tässä hyvä, mutta nyt sellaista ei ollut käytössä. Pian kartat oli valmiit ja saattin laiva lastattua enegiajuomilla, salmiakilla, hätäraketeilla ja kulkuvaloilla.

Ennen RAID starttia szekattiin köliveneiden lähtö tarkkaan. Veneen päästä baaralle jiipannut D kirkkaasti pisimmän korren ja purjehti pian parhaisiin tuuliin pitäen fliittiä pihdeissään. "Tehdään tommonen." No ei sitten tehty... Forkkista on aivan mahdoton ajoittaa linjalle samoin keinoin, kuin keeleriä. Startissa ei kuitenkaan hävitty mitään, jos ei voitetukkaan. Ensimmäinen alamäki oli aivan hermeettinen. Pienen totuttelun jälkeen genaakkeria ei päästetty vaikka alaponttoonin keula välillä meinasi sukeltaa. Homma hoidettiin peräsimestä käsin. Trapetsille ei menty. Minusta ei tuullut tarpeeksi ja olis mennyt poikittain ajeluksi. Vene luikki ulisten, kovaa ja alas. Aivan hermeettistä! Ykskoivun pisteellä oltiin lähellä Iso Meisseliä ja Big Sleeppiä.

Ykskoivun jälkeen seilaus ei sujunut toiveiden mukaisesti. Luovina kavereina ajettiin itsemme kaksi kertaa täyteen pläkään. Oltiin kyllä edeltä menneistä keelereistä katottu, että "tuolla tuulee", mutta kuinka ollakkaan korkea kalliosaari nosti gradientin irti vedestä tuulen puolelta juuri silloin, kun me olimme siinä. Ajoimme kiinni samaa trackiä vetäneen Hobie 16, joka oli ilmeisesti lähtenyt aimmin tai oli muuten vaan huvikseen liikkeellä. Kaverit veti hyvää loikkaa 50 metriä edeltä, kun me taas jäimme paikan päälle munimaan. Voi paska. Osa forkkiksista veti lännempää ohitse ja Hobie 16 pääsi mailin päähän ennen meidän pläkästä irtoamista. Tästä päästyämme ruvettiin taas kulkemaan. Tehin selän lopussa paineltiin genaakkerilla niin ylös kuin lähti kaksi jassea takakulmassa trapetsilla. Puffeissa joutui ajamaan snadisti alas, mutta nyt pelit kulki saatana niin kuin pitääkin! En vaan itse tajunnut vauhdin vaikutuksia. Yksi isompi aalto nappasi jalat alta, kuin olisi lehmällä paiskattu. Hetken hämmästelin veneen kaatumista merestä käsin. Veikkaanpa, että Auvon possella oli aika hauskaa. (Auvo oli paalupaikalla seuraamassa lippoja) Pelit saatiin kuitenkin pian pystyyn ja hupi pääsi jatkumaan, tosin vain huomataksemme, että keltainen nostonaru oli jumissa leen peräsimessä. Genaakkeri alas, laite piihin ja pientä nysväystä. Kun lippojen johdannaisvaikutukset oli lopullisesti selvitetty, onnittelimme itseämme ensimmäisistä pannuista forkkiksella! Ne oli vaan niin kertakaikkisen hienot. I love this!

Judinsaloon tullessa oli eripuolilta järveä saapuneet 5 forkkista aika tiiviissä nipussa (Shufle, Pam G, Vieras 1, Moby Dick ja Kaatus Sailing Team). Big Dick ja Big Sleep oli päässyt pahasti hatkaan. Oli kuitenkin upeaa huomata, että oltiin vielä "in the game". Vähän aikaa suditeltiin peräkanaa power reachiä ja kaikki tietysti toivoi, että itselle osuisi paras puffi. Moppelilla saa isonkin irtioton nopeasti jos vain sopiva puffi osuu paikalle. Meistä tämä oli tylsää ja todettiin olevamme "genaakkeri miehiä": Lähdimme siis painamaan muista poiketen genaakkerilla väkisin Taivalsalon itäpuolelle. Itäpuolella oli kevyttä ja rauhallista. Ehdittiin venevauhdin isommin kärsimättä rauhassa syödä, kusta ja naureskella neitsyt-pannuille. Kun palasimme fliitin kanssa yhteen, oli fliitti edelleen nipussa ja positiomme sama, kuin itätoivioretkelle lähtiessäkin. Good trip!

Näin saavuimme reitin kapeammille paikoille ranteet täynnä virtaa. Bonuksena Kärkisten sillan alitus oli suora lenssi. Tässä kohtaa tsempatiin hullun lailla ja onnistuttiinkin tekemään kaulaa muihin. Kymmeniä jiippejä ja raivoisaa puffin metsästystä. Lenssillä omaan positioon suhteessa arvioituihin puffeihin pystyy vaikuttamaan paljon enemmän, kuin power reachillä. Loppusuora kryssitiin kärsimättömästi maalia odotellen. Tuuli keveni välillä ja lähti kääntymään pohjoiseen, mutta heräsi sitten uudestaan. 3. maallin. Yesh! Great performance!

Mitä nyt? Yllätimme itsemme asiallisella venevauhdilla ja luottavaisuudella omiin taitoihin myös piukoissa paikoissa ja vauhdeissa. Päijänne RAID toimi meille melkoisena innoittajana. On aika varmaa, että Pam G:tä tullaan näkemään kisoissa myös jatkossa. Siihen oikeaan RAIDIIN? Mikä ettei, pitäis vaan treenata oikeesti.

OPINKAPPALEITA

Se vi**n cuningham ja veneen rikamaaninen. Cunnari oli väärin rikattu, eikä sitä voitu isojen poikien ohjeidenmukaan käyttää.

Sää: Vehkeissä oli sen verran uutuusarvoa, että pää ei oikeen toiminut purjehtiessa. Correct me if im wrong, mutta uskoakseni Päijänteen länsirantaa seuraileva harju aiheutti ilmaan sen verran tubulenssia, että gradientti tuuli tuli harjun takana alas aika usein. Tämä näkyi kiukkuisempina ja pidempinä puffeina länsirannalla. Tämä tuli mieleen joskus Judinsalon jälkeen, jolloin varsinaset pitkät selät oli jo vedetty. Joku oppikirja kehotti purjehtiessa miettimään, että: "Onko syytä oletttaa, että ilma olisi epästabiilimpaa jossakin? Jos on, mene sinne"

Allekirjoittaneelle tämä oli 11. "Päitsi" niminen eventti Järvi-Suomessa. Tosin kymmenen ensimmäistä on tapahtunut talviaikaan, startannut Helsingistä ja päättynyt Helsinkiin. Oli ehkä maailman hienointa aloittaa makean veden purjehdus nimen omaan Päitsissä nimen omaan merten moottoripyörällä.

Riku