Päätös lähteä Punta Alan MM kisoihin syntyi nopeasti, yllättäen ja viimetinkaan. Salama-aikataulusta ja onnettomasta harjoittelusta huolimatta, reissuun valmistauduttiin käytännön järjestelyiden lisäksi myös henkisesti. Edelliset purjehduskokemukset on opettanut, että reseptorit ei pysy auki jos väsyttää tai kismittää. Tällä kertaa henkinen valmistautuminen kesti tunnin. Timma käytettiin kisimitystä aiheuttavien asioiden tunnistamiseen ja minimoimiseen. Vaarallisimpia kismitysansoja on odotukset. Kun jotain odottaa ja käy selväksi, että odotukset ei toteudu alkaa ihmistä harmittamaan. Niinpä tavoitteet: jokaisen henkilökohtaiset ja kaikkien yhteiset nousi polttopisteeseen. Tavoitteita on paha kvantifioida, kun ei tunne omaa, eikä kilpailjoiden tasoa. Rakentavan jaanaailun jälkeen päätimme yhdessä tavoitella henkisesti ja tuloksellisesti inspiroivaa purjehduskokemusta. Edellämainittuihin voi kiinnittää paljona asioita, mutta nyt henkinen ja tuloksellinen inspiraatio liittyy nousevaan oppi- ja tuloskäyrään. Näillä keinoin oli määrä välttää vitutation ja on pakko todeta, että vanha ystäväni ei tosiaan päässyt Välimerelle. Seuraavaksi sitten käytännön läheisempää shittiä siitä, mitä muuta tarvitaan kuin harjoitusta ja purjehdustaitoja menestyäkseen tälläaisissa kekkereissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti