Alicante 24.7.2010: Annan pinnan Eskolle. Kaikki on annettu. On aivan liian kuuma, kärsin nestehukasta, korvissa soi ja väsyttää. Haluan kotiin. Tiimi tsemppaa paskaksi ajetun veneen laituriin. Viimeistä edellisessä lähdössä takakansi on revennyt irti rungosta kovan yhteentörmäyksen seurauksena ja veneessä on kunnon reikä. En halua edes miettiä edessäolevaa selvittelyä.
HSK 22.5.2012: Aurinko paistaa ja pesen Lutfiskin kantta. Olin edellisen kerran purjeveneessä pari vuotta sitten Alicantessa. Vene tottelee kantapäitä herkästi keinahdellen vaikka olen aluksessa yksin. Mietin, että millä sitä malttaisi keskittyä rikin säätöihin ja veneen valmisteluun kun rintaa pakottaa. Pakko päästä ulos vaikka ei tuule juuri lainkaan.
Jep, taas mennään. Yhteisellä päätöksellä suuntaamme keulan kohti Valenciaa: Tuota purjehdus-sotilaiden korkeakoulua - paikallista Westpointtia. Syssymmällä on vuorossa Cala de Medicissä purjehdittavat MM kisat.
Tiimi on uusi, mutta perinne jatkuu: Edellisten Kuperkeikkojen tapaan pyrimme suorittamaan mahdollisimman laadukasta ja kehittävää kilpapurjehdusta rajallisin aika- ja raharesurssein. Vuorossa on Kuperkeikka 3.0. Yhdessä lähdemme rakentamaan sellaista vauhtia, joka takaa pääsylipun mukaan kisaan. Tiedossa on, että se ei ole aivan helppo nakki. Tunnemme vastuksen tason. Sen sijaan oma taso on toistaiseksi arvoitus. Ensimmäiset treenit oli tiistaina. Treenihommiin Lutfisk lainaa meille ystävällisesti kalustonsa. Kiitokset siitä! Harjoitusta tarvitaan, mutta sen voin sanoa, että ekasta kuviokellunnasta jäi erittäin kehityskelpoinen fiilis. Pitää vaan päästä treenaamaan riittävän keskittyneesti, että saadaan soitto soimaan samassa tahdissa. Onneksi tätä on luvassa. Henkilökohtaisen pitkän kuivan kauden jälkeen luvassa on Kilpapurjehdusta isolla K:lla.
Riku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti