Otsikon mukainen tokaisu tapaa esiintyä tilanteessa, jossa jotakin puuttuu. Kilpapurjehduksessa uupuva asia on usein aineeton kykyisyys (höidi, vauhti johonkin suuntaan, tms.). Tietoisuus siitä mitä ei ole on usein varsin hyvä, mutta kuinka moni on miettinyt mitä todella on ja mitä niillä tehdään?
Kilpapurjehdustiimit tapaavat menestyä erilaisissa asioissa eri tavalla. Jollakin tiimillä on uskomaton höidi, toinen on mahdoton kevyen tuulen starttaaja ja kolmas menestyy muita paremmin tuulen lukemisessa. Mainitut aineettomat resurssit tapaavat pysyä samoilla tiimeillä, vaikka joukkueet vaihtaisivat venettä. Näin ollen uusia resursseja on vaikea hankkia ja vanhoista negatiivisista vastaavista ei meinaa päästä eroon. Uskon aineettomienresurssien syntyvän tiimien kulttuurisesta tavasta seilata venettä. Useimmissa luokissa aineelliset resurssit, kun on helppo korjata menemällä kauppaan. Kulttuurisella tavalla tarkoitan koko tiimin toimintaa aina veneen varustelusta rikin trimmaukseen ja siitä vesillä tapahtuvaan purjehdustapaan. Kulttuurisina ilmiöinä ko. kykyisyydet ovat uniikkeja ja näin ollen ko. kykyisyys voi olla äärimmäisen vaikea tai mahdoton kopioida veneestä toiseen. Puhumme siis resursseista, joita muilla ei ole ja tähän liittyen valinnoista missä ja miten näillä kilpaillaan. Edellisen perusteella ehdotan, että osa-alueita joissa tiimi on osoitetusti fliittiä edellä kutsuttaisiin strategisiksi resursseiksi.
Nyt, kun mainitut kykyisyydet ovat saaneet kiinnityksen juhlavaan sanaan ”strategia” syntyy paineet hyödyntää ko. resursseja. Muutoin jäämme sille auttavalle tasolle, jossa sana ”strateginen” on synonyymi toteavalla sanalle ”tärkeä”. Näin ei saa olla. Kanadalais- saksalainen strategian professorini määritteli strategian suurin piirtein seuraavasti: "Strategia on kilpailuedun nappaamista valitsemalla missä kilpailee, miten kilpailee, tekemällä asiat eritavalla tai käyttämällä kykyisyyksiä, joita muilla ei ole." Vaikeaselkoisella herralla on kokemusta myös urheilun strategisesta perspektiivistä. Ko. proffan taustalta löytyy mm. Americas Cup tiimien kykyisyyksien tutkimista ja ymmärtämistä.
Valencian keikan aikana kävi ilmi useita osa-alueita, joissa olimme selkeästi muihin nähden hyviä. Näistä muutama sijoittuu lenssille: Alamäkivauhti vaikutti missä tahansa olosuhteissa erittäin vahvalta. Toinen kova laji oli jiipit. Erityisesti aaltoon jiippaaminen sujuu mallikkaasti. Älkää kertoko kenellekään, mutta saatoimme sopivan aallon sattuessa gainata jiipeissä paljonkin. Esimerkki resursseihin liittyvä strateginen kysymys kuuluu seuraavasti: Kuinka saamme jatkossa mainituista kykyisyyksistä suurimman mahdollisen hyödyn? Näin hätäisesti mieleen tulee ainakin jiippeihin pakottaminen, irtautuminen ja privé ajopaikan hakeminen, erittäin aktiivinen sisäpaikasta battlaaminen ja lukossa ajamisen välttäminen vaikka perät ottamalla.
Yllä oleva menetelmä resurssien valjastamiseksi on selvä. Nyt pitää vain pohtia havaittuja resursseja ja vastaavia heikkoja kohtia ja niiden merkitystä vesillä. Lopputuloksena pitäisi syntyä yksiselitteiset menetelmät maksimoida vahvuuksien hyödyt ja minimoida heikkouksista syntyvät vahingot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti